Keskustelu
Osallistu kommentointiin teossivulla.
Adolfina Romanov
31.8.2018
En voi oikein sanoa ihastuneeni. Paranormaalin esikoisuus näkyy enemmän tai vähemmän hahmojen latteudessa, kielessä ja tunnelman suhteutuksessa: takoittaen, että alku ja loppu olivat täysin eri paria. Kirja alkoi lähes lapsellisen kepeäti ja loppui dramaattisesti ja traagisesti. Suunnilleen puolessa välissä oli radikaali vaihdos. Rethin rooli ei aukea, muka-paha olemus kuulostaa päälleliimatulta, kuin kirjailijan omalta salaiselta unelmapojalta (miksi ihmeessä hän muka oli niin hirmuinen???). Lend on hätäisesti keksitty ja persoonaton jänishousu. Ja Evie - kasvaisi jo aikuiseksi.
Sivupiirin käyttäjän arvio
29.1.2015
Evie on elänyt kahdeksan vuotiaasta saakka Kansainvälisessä paranormaaleiden hallintavirastossa, jonka tehtävä on paranormaaleiden olentojen kiinniottaminen ja rengastaminen. Eviellä on ainutlaatuinen kyky nähdä vampyyrien, ihmissusien yms. paranormaaleiden olentojen ulkoisen kuoren alle.
Evien suurin unelma olisi saada elää aivan normaalia luokioikäisen elämää, josta hän on oppinut tietämään kaikenlaista tv-ohjelmia katselemalla. Eviellä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta siihen, sillä hänen elämänsä rakentuu vain paranormaaleiden pyydystämisestä ja virastossa asumisesta, jossa ei ole tietoakaan lomista.
Eräänä päivänä hallintavirastoon murtaudutaan. Evien avulla murtautuja saadaan kiinni ja vangituksi. Virastoon murtautuneen pojan erikoinen ulkonäkö kiehtoo Evietä. Poika pystyy muuttumaan aivan kenen tahansa näköiseksi ja muuttamaan jopa ääntänsä. Evien silmiä poika ei kuitenkaan kykene jäljentämään. Evie kuitenkin pitää eniten pojan oikeista naamion kätkemistä kasvoista joita kukaan muu Evien lisäksi ei voi nähdä.
Yht'äkkiä paranormaaleja olentoja alkaa kuolla ja Lend (tuo mystinen poika joka ei kerro kenellekkään syytä murtautumiseensa) on pääepäily. Mutta Evien mielestä syyllinen on eräs Keiju nimeltä Reth, joka on Evien ex-poikaystävä ja joka jostain syystä saa Evien tuntemaan erityistä lämpöä aina kosketuksensa avulla ja joka muutenkin käyttäytyy erityisen epäilyttävästi.
Kirja muuttuu loppua kohden aina vain jännittävämmäksi eikä sen lukemista pystynyt lopettamaan kesken.
Kirja ei ollut sellainen tavallisen imelä rakkaustarina. (Ryuoshi / Sivupiiri)