Keskustelu

Sivupiirin käyttäjän arvio

14.1.2015

Kirjan päähenkilö on nimeltään Artemis Fowl, suuri rikollisnero, joka kahdeksannessa Artemis Fowl- sarjan kirjassa, aikoo pelastaa maailman jäätikön sulamiselta eli varmalta tuholta. Artemiksen suunnitelmia vaikeuttaa kuitenkin tauti nimeltä atlantiskompleksi. Taudin takia Artemikselle tapahtuu karmeita… Hän nimittäin muuttuu kiltiksi.

Keijut ihmettelevät Artemiksen outoa käyttäytymistä ja tunnistavat Artemista vaivaavan oudon taudin.

Myös vanha vihollinen on taas vapaana ja siitäkin koituu Artemikselle monia vaikeuksia. Artemiksen apuna on kuitenkin HAL:n komissaario Holly Short, Butlerit, kentaurinero Foaly, kääpiö Mulch Diggums ja muutamat muut, jotka pistävät kampoihin vankilasta vapautuneille, jo ennestään tutuille vihollisille.

Kirjassa omasta mielestäni hauskinta oli Mulch Diggumsin seikkailut, toiminnallisinta Butlerien taistelut, jännittävintä vankilassa tapahtunut pako, yllättävintä kirjassa oli loppuratkaisu ja vakavinta oli Artemiksen ihmeellinen tauti.

Suosittelen kirjaa kaikille Artemis Fowl sarjasta pitäville, fantasian ystäville ja kaikille nuorille, kuin vanhoillekin lukijoille. Muistakaa myös lukea muita Artemiksen seikkailuja! Kirja sopii luettavaksi kotisohvalla tai pimeänä mökki-iltana. Tunnelma kirjassa on jännittävä, hauska ja joissain kohti myös aika yllättävä.

Sivupiirin käyttäjän arvio

14.1.2015

Viidentenätoista syntymäpäivänään Artemis pyytää keijuystäviään Islantiin, kertoakseen hänen uuden hankkeensa: maailman pelastaminen ilmastonmuutokselta. Hanke jää sivuseikaksi, kun Holly, Foaly ja Komentaja Vinyáya huomaavat Artemiksen käyttäytymisessä jotakin outoa. Hän naputtelee sormiaan ja tuntuu laskevan sanojaan, luvun täytyy aina olla viidellä jaollinen.

Oireet viittaavat keijujen tuntemaan atlantiskompleksiin, johon sairastuvat he, jotka tuntevat syyllisyyttä johonkin. Tässä tapauksessa Artemis tuntee syyllisyyttä sotkeuduttuaan keijujen taikuuteen.

Yhtäkkiä, kesken esitelmän, taivaalle ilmestyy sukkula, jonka Foaly tunnistaa omakseen, mutta kuka sen on sinne ohjannut. Sukkulasta tulee hyytelömäisiä robotteja, - myöskin Foalyn älynlahjojen tulosta - jotka käyttäytyvät myös aivan Foalyn asettaman ohjelmointia vastaan. Kaiken tämän tapahtuman keskellä Artemis Fowl muuttuu kiltiksi, hempeileväksi ihmiseksi, joka tottelee nimeä Orion.

Nyt kun tarvittaisi Artemiksen älynlahjoja selviytyäkseen roboteista, hän ei tiedä mitä muuta tehdä kuin ylistää Hollya.

Tämä oli siis seitsemäs Artemis Fowl, ja ihan hyvä oli, parempiakin sarjasta löytyy, mutta kyllä tämän luki. Alkuun kun olin lukenut n. 30 sivua en vielä tarkalleen ymmärtänyt tliannetta, mutta melko pian se onneksi selvisikin ja kirja jatkoi etenemistä, sitä ei laskettu pois käsistä kertaakaan ennenkuin se loppui. Koko sarjan juonen kannalta Atlantiskompleksi polki hieman paikoillaan eikä edennyt minnekkään.

Jos et ole muuten lukenut sitä "extra"-kirjaa, eli Artemis Fowl: Salaiset kansiot, niin suosittelen lukemaan sen, ennen kuin tartut tähän kirjaan, sillä Salaisissa kansioissa on eräs novelli, jonka lukeminen selventää tätä kirjaa. (Brunojr / Sivupiiri)