Keskustelu
Osallistu kommentointiin teossivulla.
Jouni E.
17.11.2024
Fiktiivinen romaani kirjailijan osoisän elämästä. Kertojina ovat Taavin lisäksi äiti Ruusa ja veli Veikko.
Kertomus yhdestä niistä, jotka joutuivat tappamaan tai tulla tapetuiksi ja jotka joutuivat kantamaan sirpaleita ruumiissaan ja haavoja sielussaan pitkälle sodan jälkeen. Taavi joutui sodan raskaimpiin taisteluihin Laguksen prikaatissa Laatokan pohjoispuolen hyökkäyksessä Syvärille ja sen jälkeen Uhtuan korpeen ja Laguksen panssaridivisioonassa Kannaksen puolustustaisteluihin Tali Ihantalaan saakka. Kuten niin monet suomalaiset, joilla sota esti opinnot, Taavi lähti Ruotsiin leipää hakemaan. Slussenin ja Helsingin siltojen alla oleva ja lähimetsissä eleli satoja viinaan sortuneita ja mieleltään järkkyneitä veteraaneja, joilta tyystin puuttuivat nykyiset sosiaalipalvelut.
Taavi oli kotonaan sodassa ja kuten monet veteraanit, hän ei löytänyt paikkaansa rauhan aikana, viina ja puukko koituivat Göteborgissa hänen kohtalokseen. Sodassa eturivin tappaja saa Mannerheim ristin, rauhassa kalterit.
Kerronta on realistista ja samalla vivahteikasta, kuvaa päähenkilöiden tunteita syvällisesti ja poikkeaa edukseen tusinasotaromaaneista. Pidin takautuvasta kerronnasta, jossa Göteborgin tapahtumat 1967 alkavat lomittua sodan tapahtumiin ennakoiden murheellista murhayötä. Usein tämä takautuva kerronta ei onnistu, tässä kirjassa se toimi.
Kaiken kaikkiaan vaikuttava romaani yhdestä niistä, jotka kokovat sodan kauhut ja jotka menettivät sen jälkeen elämänhallintansa. Kiitos Terhille meleenpainuvasta kirjasta.