Pasi Lönnin kirjailijavierailu - Pablo Pajazzon tapaus

Sivupiiri
10.2.2016

Toimitukselta: Ajankohtaista Sivupiirissä

Koulu oli kuin pieni LINNA. Kosteat seinät kiilsivät, ja niillä virui kuivaneita kukkaköynnöksiä kesän jäljiltä. HARMAAKIVISTÄ muurattu rakennus oli toista sataa vuotta vanha. Vaikka seinien raoista veti ja herkkänahkaisimpia paleli, opettajat ja oppilaat pitivät koulustaan, sillä se henki historiaa.

Tänä aamuna rakennus oli yllättänyt mojovasti: REMONTTIMIEHET olivat löytäneet kellaria purkaessaan aidon PABLO PAJAZZON MAALAUKSEN, jonka P.P. oli signeerannut vuonna 1921. Huhuttiin, että kiinteistön lahjoittaja NEITI LUKSUNEN olisi SALAA SEURUSTELLUT tämän kuuluisan taiteilijan kanssa, ja nyt teoksen löytyminen vahvisti ounasteluja. Nykyisin Pajazzon työt olivat satojen tuhansien eurojen arvoisia, ja siksi rehtori oli oitis lukinnut aarteen OPETTAJIEN HUONEESEEN odottamaan museon asiantuntijoita.

”Maalaus on varastettu!” rehtori ärjyi naama punaisena ja juoksi ruokailusalin läpi huitoen käsillään kuin olisi kroolannut ilmassa. ”Pajazzo on ryövätty!”

Riku hotkaisi lusikallisen LIHASOPPAA väärään kurkkuun ja vilkaisi sisartaan Roosaa, joka puolestaan kakisteli leivänpalaa serviettiin. Varastettu! Kaksoset rykivät samaan tahtiin, ja sitten Roosan katse nauliintui kaksi minuuttia nuoremman pikkuveljensä silmiin. Myös muut oppilaat keskeyttivät syömisen ja toljottivat epäuskoisina toisiaan. Opettajat säntäsivät salista rehtorin perään. Aavemainen hiljaisuus ja epäilysten varjot laskeutuivat ikivanhaan saliin.

Riku pomppasi pöydästä yhtä aikaa Roosan kanssa. Roosa oli lähempänä ovea ja ehti ensin. Kuin ennakkosuunnitelman mukaan he juoksivat kohti opettajien huonetta. LATTIALANKUT naukuivat ja askeleet kaikuivat seinillä. Roosa tiesi SALAREITIN, jota pitkin he oikaisivat. Tytöillä oli paljon salaisuuksia. TALOUDENHOITAJAT olivat käyttäneet tätä matalaa käytävää vuosikymmeniä sitten.

Kaksoset ehtivät perille ennen opettajia. Pyhätön ovi oli auki. Sisarukset säntäsivät MAPPIHYLLYN taakse. Juuri kun Rikun jalka vilahti näkymättömiin, rehtori pölähti huoneeseen muiden opettajien seuratessa.

”Kuinka tämä on mahdollista?” rehtori intti. ”Lukitsin oven, eikä murtojälkiä ole. Ovi on avattu avaimella ruokatunnin aikana. Kenellä on AVAIMET?

”Ainoastaan opettajilla”, muut vastasivat mollissa yhteen ääneen.

Riku kurkisti mappien välistä. Kuvismaikka itkeä tuhersi niin, että hänen kasvonsa kiilsivät kuin ne olisi päällystetty kontaktimuovilla. ”Taulu esittää kreikkalaista VOITON JUMALATARTA, se on taidehistoriallisesti mittaamattoman arvokas”, kuvismaikka sai kakaistuksi värisevällä äänellä.

Riku ja Roosa näkivät piilostaan, kun matematiikan opettaja sormeili HARPPIA ja tökkäsi HAAVAN kämmeneensä. Kuvismaikka sanoi vielä, että taulussa oli TAMMIKEHYKSET, jonka jälkeen hän parkui kovempaa kuin vastasyntynyt. Liikunnan opettajan SIJAINEN teki lähtöä, sillä KOLMIOTTELU olisi iltapäivällä. Poninhäntä heilahtaen hän nappasi KUULAN nurkasta ja sujutti varovasti pari KEIHÄSTÄ pitkulaiseen pussiinsa. Matematiikan opettaja nuoli irvistellen haavaansa. Puukäsityön opettaja hoki, että myös SAHA ja PUUKKO olivat kadonneet, mutta se ei näyttänyt kiinnostavan ketään. Kuvismaikka luonnosteli teoksesta JÄLJENNÖKSEN poliisia varten, ja rehtori soitteli KÄNNYKÄLLÄÄN suu vaahdossa sinne tänne. Sitten he poistuivat.

Riku ja Roosa uskaltautuivat opettajien huoneesta ulos vasta kun POLIISIT tulivat. Opettajat puhuivat yhtä aikaa konstaapeleille ja huitoivat käsillään kuka minnekin. Auton katolla leiskunut VILKKU värjäsi kaikkien kasvot HYYTÄVIKSI.

Riku oli luokan parhaita kolmiottelussa, mutta satanen, pituus ja kuula eivät nyt kiinnostaneet. Häntä kiinnosti sisarensa lailla, kuka oli varastanut taulun ja kuinka se oli kuljetettu pois rakennuksesta. Huoneen AVAIN oli vain OPETTAJILLA, ainoa tie ulos kulki RUOKASALIN KAUTTA ja tyyris teos oli viety RUOKATUNNIN aikana.

Riku ja Roosa istuivat pihakivelle. Poliisit ottivat kuvia koulusta ja menivät rehtorin perässä sisälle. Opettajat palasivat askareisiinsa. Kello soi ja kutsui tunnille. Sisarukset eivät kiirehtineet, vaan kiersivät opettajien huoneen kautta. Roosa heristi korviaan, kun toinen poliiseista kertoi kuvanneensa lattiasta tekijän jalkineen JÄLJEN, jossa kuulemma oli hieman BUMERANGIA MUISTUTTAVA KUVIO. Jäljen vieressä oli ollut hyppysellinen jotakin karkeaa JAUHETTA.

Sitten Riku ja Roosa lampsivat luokkaan. Roosan paikka oli IKKUNAN vieressä. Hän näki TALONMIEHEN tupakoivan huolestuneen näköisenä PYÖRÄKATOKSEN takana KUVAAMATAIDON opettajan parikymppisen POJAN kanssa. **

- Pasi Lönn

(Pasi Lönn on jyväskyläläinen kirjailija ja rikosylikonstaapeli.)

Miten tarina jatkuu? Mitä EPÄILYKSIÄ tarina herättää? Mitä JOHTOLANKOJA se antaa? Tutki tarkkaan tarinan vihjeet. Onnistuvatko Riku ja Roosa ratkaisemaan, kuka on syyllinen?

Teksti julkaistu alunperin Okariinossa, julkaistu ja päivitetty viimeksi 26.1.2010.
Siirretty Kirjasampoon 10.2.2016.