Riina Katajavuoren kirjailijavierailu - Kirjailija valepuvussa

Runoja lukiessa kannattaa miettiä, kuka runossa puhuu, kerron Tornionlaakson alakoululaisille. Lapset istuvat penkeillä opettajien määräämässä tyttö-poika-tyttö-poika –muodostelmassa ja tapittavat tiukasti kirjailijavierasta.
Runoilija voi vetää ylleen naamion tai valepuvun, ja seurata ihmetellen, mitä riveille oikein muodostuu, esitelmöin lapsikuulijoille.
Runo on vähän niin kuin hainevä, kerron. Runo on se evä, mikä näkyy veden pinnan yläpuolella. Kukin lukija päättää, millainen on veden pinnan alla oleva hai – uhkaava, kiinnostava, harmaa, vaarallinen vai kiehtova. Lukija tekee runon.
Lasten katseet terästäytyvät, kun puhutaan haikalasta.
Kirjailijat eivät ole muita fiksumpia, vaan jopa typerämpiä, siteeraan ruotsalaista kirjailijaa. Me emme osaa ohittaa asioita, joita emme ymmärrä.
On kysymysten vuoro. Niitä ei ala kuulua, joten kysyn lapsilta, millaisista aiheista he haluaisivat lukea kirjoja. Jo lähti ideariihi pyörimään. Käsiä nousee väkkäränä:
Pentti Pellossa
Pentti Japanissa
Pentti Kiinassa
Pentti moottoripyöräilee
Pentti New Yorkissa
Pentti Amerikassa
Pentti Suomessa
Pentti moottorikelkan selässä
Pentti hevosen selässä
Pentti traktoriajelulla
Pentti ja kissa
Pentti Helsingissä
Pentti näkee metson
Pentti koulussa
Pentin ensimmäinen koulupäivä
Pentti metsässä
Pentti ampuu haulikolla metsässä
Pentti, pelkuri
Pentti hammaslääkärissä
Pentti opettelee pyöräilemään
Pentti viidakossa
Pentillä heiluu hammas
Pentti, aikuinen
Pentti pelaa jääkiekkoa
Pentti keulii monkeylla
Pentti navetassa
Pentti pelaa jalkapalloa
Pentti seikkailee
Pentti maalaa
Pentti Turtolassa
Pentti hirvimetsässä
Pentti pelaa sählyä
Pentti, hevari
Pentin joulu

Kiitos! Kirjoitan kaikki loistavat ideat ylös ja päässäni alkavat heti pyöriä moottorikelkat, metsot ja traktorit.
Nyt lapset ovat vapautuneet ja haluavat lopulta esittää myös kysymyksiä minulle.
Miltä se tuntuu se kirjojen kirjoittaminen? kysyy pieni poika. Ihanalta, kuiskaan hänelle.
Miten sie kirjoitat? Näytän sormieni liikkeen näppäimistöllä.
Kuinka pitkä sie olet, kysyy hymyilevä tyttö.
Miksi kirjan lopussa on joskus valkoisia sivuja? Selitän jotain epämääräistä painoarkeista.
Voiko kirjoja kirjoittaa ihan mistä aiheesta tahansa? Kyllä voi, vakuutan.
Miksi Pentin aprillipäivä –kirjassa on kesä ja talvi ja kesä? Selitän, että kirjassa on nopeaa kerrontaa ja hidasta kerrontaa. Ensin voidaan käydä läpi nopeasti vuodenkierto, ja sitten pysähtyä johonkin tärkeään tapahtumaan.
Aika alkaa loppua. Neljäsluokkalainen poika eturivistä viittaa totisena ja saa viimeisen sanan: ”Oletko sie nyt valepuvussa?

Riina Katajavuori

Teksti julkaistu alunperin Okariinossa, julkaistu ja päivitetty viimeksi 29.11.2011.
Siirretty Kirjasampoon 10.2.2016.