Mari Mörö: Korvaamaton kastemato

Mitä ei hienoinkaan tehdas tai fiksuinkaan tiedemies pysty valmistamaan? Vastaus on yksinkertainen: multaa. Ajattele, että kasvimaan mullan tekemiseen tarvitaan tuhansittain kastematoja ja monenlaisia pieneliöitä. Kaikkia näitä tarpeellisia maan myllääjiä ei voi paljain silmin edes nähdä.

Mistä multa sitten tulee? Voi sanoa, että madot hajottavat kasvien osia suullaan. Ja tästä syödystä aineksesta hyötyy jokainen puutarhuri ja porkkanan popsija, sillä se on valmista, madon muokkaamaa multaa. Näin mato osaa sen, mitä ei voida missään tehtaassa valmistaa: se tekee eloperäisistä jätteistä mustaa ihmeainetta eli humusta. Humus on uuden elämän kasvualusta, sitä ilman eivät kasvit voi kasvaa.

Kastemato eli liero on siis tärkeä otus. Suomessa elää useita kastematolajeja, ja suurimmat lierot voivat olla sormen paksuisia ja jopa kolmekymmentä senttiä pitkiä vonkaleita. Kaikilla kastemadoilla on sama tehtävä: kasvien osien hajottaminen.

Madoilla ei ole silmiä eikä korvia eikä jalkojakaan. Sen sijaan herkkä tuntoaisti paljastaa maan tärinän - ja mato saattaa ehtiä vaaroja karkuun. Vaaroja nimittäin riittää, sillä mato on monien eläinten suuri herkku. Se kelpaa linnuille, sammakoille ja hyönteisille. Maan sisälläkään mato ei ole turvassa: maamyyrät eli kontiaiset popsivat niitä. Ja kalamies olisi pulassa, ellei voisi pöyhäistä tunkiosta pulleita lieroja.

Mutta ei hätää: mato lisääntyy tehokkaasti ja yhdellä ammeen kokoisella maapläntillä voi luikerrella matoja sadottain. Se elää yleensä vain vuoden tai kaksi, eikä se koko elämänsä aikana liiku kuin muutaman metrin. Mitä kosteampaa maa on, sitä helpompi lieroja on löytää. Sateella matojen voi nähdä luikertelevan asfaltilla tai lymyilevämn laudan kappaleen alla. Auringonpaahdetta mato luikertaa aina karkuun.

Kasvimaan tai kukkapenkin mullassa tulisi luonnostaan möyriä paljon kastematoja. Vahvat teolliset lannoitteet ja maata möyrivät tehokkaat koneet vähentävät kastematoja. Mitä luonnollisemmin maata tai kukkapenkkejä viljellään ja muokataan, sitä paremmin madot siellä viihtyvät. Matojen jäljitä maa on ravinnerikasta ja kuohkeaa – oikeaa mustaa multaa, missä voi kasvattaa vaikkapa porkkanoita tai auringonkukkia.

Kastemato on siis puutarhurin tärkeä apulainen - aivan korvaamaton ahertaja!

MARI MÖRÖ,
kirjailija ja puutarhuri

Teksti julkaistu alunperin Okariinossa, julkaistu ja päivitetty viimeksi 9.3.2010.
Siirretty Kirjasampoon 10.2.2016.