Eeva Koljosen runoilijahaastattelu - Kahdeksan kimuranttia kysymystä

 

Syntymävuosi: 1947

Asuinpaikka: Hollola

Perhe: koira

 

Nuorena kirjoitin päiväkirjoja, joskus runoja, mutta vasta aikuisiällä aloin runoilla

enemmän. Vuonna 1982 asuin Kemijärvellä ja aloin siellä kirjoittaa ajankuluksi pakinoita. Hämmästyin, kun sanomalehti Lapin Kansa otti ne julkaistavaksi. Veljeni, graafikko teki niihin hauskat kuvat. Palattuani Kemijärveltä Lahteen 1983 innostuin laulunsanojen kirjoittamisesta. Nasma -yhtye sävelsi muutamia ja on levyttänytkin. Sitten halusin kokeilla lasten runoja, jotka ilahduttivat myös tekijän mieltä. Kaksi lastenrunokirjaa julkaistiin.

 

Pidän lapsista, vaikka minulla ei ole omia lapsia. Lasten vilpittömyys ja ilo koskettavat mieltä. Lasten runoja kirjoittaessa on hauskaa myös itsellä. Palkitsevaa on, jos lapsi löytää runoista samoja ilonaiheita. Onnekseni sain kahteen lorukirjaani pätevän kuvittajan. Hänen riemukas tyylinsä värikkäine kuvineen olivat piste iin päälle.

 

Kun ajattelen hauskoja asioita. Ideoita on maailma pullollaan. Vaikka esimerkiksi

”pupuista” on jo olemassa ennestään runoja, on jokainen runo hieman erilainen. Iloiset asiat eivät vanhene. Pupurunon voi lapsi lukea yhä uudestaan.

 

Hauska ja turvallinen sekä mielenkiintoa herättävä.

 

Mielestäni hyvä lastenruno ei pelota. Se saa lapsen hyvälle mielelle. Siinä voi olla myös selkeä juoni, opetus tai oivallus, mutta ei liikaa pohdittavaa lapselle. Runon pitää rentouttaa.

 

Hyvä mielikuvitus ja sujuva ulosanti. Kyky asettua lukijan asemaan.

 

Vaikea sanoa, ehkä kettu (runossa Kettu ja lettu) tai enkeli (runossa Enkelin piparit).

 

 

Julkaistut lastenrunokokoelmat ilmestymisjärjestyksessä

Harakan kirpputori ja muita loruja. Kirjalito 2000

Yksinäinen peikko ja muita loruja. Kirjalito 2000