Euterpe-ryhmä
kuvaus
Euterpe-ryhmä oli samannimisen vuosina 1902-1905 ilmestyneen kirjallisen lehden ympärille kerääntynyt suomenruotsalaisten kirjailijoiden ja taiteilijoiden ryhmä.
Euterpelaisia kiehtoivat ranskalainen kulttuuri, symbolismi ja Friedrich Nietzschen filosofia sekä kirjailija Oscar Wilden edustama dekadenssi. Vastustajat kuvasivat ryhmän jäseniä Esplanadia pitkin ikävystyneinä vaeltaviksi nuoriksi, joiden suupielestä roikkuu suuri sikaari ja jotka savuisissa kahviloissa tuijottavat absinttilasiin. Omasta mielestään he halusivat avata ikkunoita Eurooppaan ja tuulettaa ummehtunutta suomalaista kulttuurielämää. Valtaosa Euterpe-lehden tilaajakunnasta asuikin Helsingissä.
Euterpe-ryhmä sai alkunsa eräänä vuoden 1901 myöhäissyksyn iltana kun joukko tulevia ryhmän jäseniä poistettiin helsinkiläisen Grand Hotelin ravintolasta heidän osoitettuaan mieltä naapuripöytään saapunelle venäläisseurueelle. Ryhmän jäsenet päättivät että heidän olisi saatava mielipiteilleen julkaisukanava. Koska sensuuriviranomaiset eivät olisi sallineet oman lehden perustamista he päättivät käyttää tähän tarkoitukseen Karl Flodinin vuonna 1900 perustamaa Euterpe-nimistä musiikkilehteä. Lehti oli saanut nimensä antiikin mytologian huilunsoiton muusasta.
Ryhmään kuuluneen Rolf Lagerborgin vapaata sukupuolimoraalia kannattanut lokakuussa 1902 julkaistu näytelmä Öfver bräddarna ja hänen kuukautta myöhemmin Euterpe-lehdessä ilmestynyt naiskysymystä käsitellyt artikkelinsa I kvinnofrågan saivat aikaan huhumyllyn Euterpe-lehden toimituksessa Aleksanterinkadulla muka pidetyistä yöllisistä orgioista. Lehden saamaa mainetta lisäsivät Lagerborgin artikkeleiden lisäksi vielä erityisesti pahennusta herättäneet Bertel Gripenbergin runot.
Euterpe-ryhmän illanistujaisissa vierailivat myös Jean Sibelius, Albert Edelfelt ja Eino Leino. Ryhmän jäsenet edustivat sortovuosina perustuslaillisuutta, he hyväksyivät Bobrikovin murhan ja heillä oli suhteita aktivistipiireihin.
Vuonna 1905 rahavaikeuksiin kaatuneen Euterpe-lehden seuraajaksi perustettiin vuonna 1908 Argus-lehti (myöhemmin Nya Argus).
Euterpelaisia kiehtoivat ranskalainen kulttuuri, symbolismi ja Friedrich Nietzschen filosofia sekä kirjailija Oscar Wilden edustama dekadenssi. Vastustajat kuvasivat ryhmän jäseniä Esplanadia pitkin ikävystyneinä vaeltaviksi nuoriksi, joiden suupielestä roikkuu suuri sikaari ja jotka savuisissa kahviloissa tuijottavat absinttilasiin. Omasta mielestään he halusivat avata ikkunoita Eurooppaan ja tuulettaa ummehtunutta suomalaista kulttuurielämää. Valtaosa Euterpe-lehden tilaajakunnasta asuikin Helsingissä.
Euterpe-ryhmä sai alkunsa eräänä vuoden 1901 myöhäissyksyn iltana kun joukko tulevia ryhmän jäseniä poistettiin helsinkiläisen Grand Hotelin ravintolasta heidän osoitettuaan mieltä naapuripöytään saapunelle venäläisseurueelle. Ryhmän jäsenet päättivät että heidän olisi saatava mielipiteilleen julkaisukanava. Koska sensuuriviranomaiset eivät olisi sallineet oman lehden perustamista he päättivät käyttää tähän tarkoitukseen Karl Flodinin vuonna 1900 perustamaa Euterpe-nimistä musiikkilehteä. Lehti oli saanut nimensä antiikin mytologian huilunsoiton muusasta.
Ryhmään kuuluneen Rolf Lagerborgin vapaata sukupuolimoraalia kannattanut lokakuussa 1902 julkaistu näytelmä Öfver bräddarna ja hänen kuukautta myöhemmin Euterpe-lehdessä ilmestynyt naiskysymystä käsitellyt artikkelinsa I kvinnofrågan saivat aikaan huhumyllyn Euterpe-lehden toimituksessa Aleksanterinkadulla muka pidetyistä yöllisistä orgioista. Lehden saamaa mainetta lisäsivät Lagerborgin artikkeleiden lisäksi vielä erityisesti pahennusta herättäneet Bertel Gripenbergin runot.
Euterpe-ryhmän illanistujaisissa vierailivat myös Jean Sibelius, Albert Edelfelt ja Eino Leino. Ryhmän jäsenet edustivat sortovuosina perustuslaillisuutta, he hyväksyivät Bobrikovin murhan ja heillä oli suhteita aktivistipiireihin.
Vuonna 1905 rahavaikeuksiin kaatuneen Euterpe-lehden seuraajaksi perustettiin vuonna 1908 Argus-lehti (myöhemmin Nya Argus).