Palvelijat hevosten selässä

Rintala on kirjoittanut luistavan, hyvin hallitun ja aktuellin, mutta jälleen kovin pinnallisen ajanreportaasin. Se kertoo kuusissakymmenissä olevasta tekniikan tohtorista, suuren teollisuuslaitoksen johtokunnan jäsenestä, joka on vanhojen ihanteiden mies ja tuntee itsensä uuden ajan keskellä yksinäiseksi ja tarpeettomaksi. Hänen elämänsä suuria ja merkitseviä vuosia ovat olleet 1918, 1940 ja 1944. Hän ei ymmärrä aikaa, jolloin palvelijat kulkevat ratsain ja ruhtinaat jalan. Se että politiikka ja röyhkeys sivuuttaa asiantuntemuksen, on hänelle täysin vierasta. Hän joutuu työpaikassaankin ristiriitaan 'voiman oikeuden' kanssa ja erotetaan. Nyt hän tuntee itsensä entistäkin tarpeettomammaksi ja jää sananmukaisesti nuorten ja röyhkeiden jalkoihin. Mikään syvällinen psykologinen muotokuva tämä keskeishenkilö ei suinkaan ole, pikemminkin vain tekijän ryyditettyä ajantulkintaa palveleva karikatyyri. Ajankohdan tiettyjen vastakohtien tulkintana tämä luistava ja värikäs kirja on kiintoisa, niin liioitteleva ja kärjistävä kuin se paljolta onkin.