Kuningatar Kristiinan jouluyö

Nyt kellot soivat, on jouluyö,
sade Rooman kupoolikattoja lyö.
Takanääressä kruunua vailla
kuningatar on vierailla mailla.
Käsi kuihtunut vavisten turvan saa
kepin norsunluisesta päästä,
tulen loimotus varjoja nostattaa
päin kattoa, ylhäällä kaartuvaa,
kivipermannon marmorijäästä.

(Ote runon alusta)