Meren hiljaisuus

Kuulin Vercorsin ja tämän teoksen nimen ensi kerran yli kolmekymmentä vuotta sitten täällä vierailleelta italialaiselta kirjallisuuden professorilta, jonka mielestä teos oli vaikuttavinta, mitä sodan aikana oli Euroopassa kirjoitettu ja joka ennusti sen jäävän Ranskan kirjallisuudessa elämään eräänlaisena todellisen humanismin muistomerkkinä. Meillä teos on "löydetty" vasta nyt, mutta sen kerronnan kirkas ytimekkyys ja sanoman satuttavuus ei ole kauhtunut. Ja todellisena humanistina sopii todella pitää kirjailijaa, joka Vercorsin tavoin niminovellissa rakentaa keskellä sotaa ja miehitysajan kärsimyksiä vihollismaan upseerin ihanteiden ja ideologian murtumisen tarinan niin vivahteikkaasti ja kirkkaasti, että se tehoaa lukijaan vielä näin paljon myöhemmin rauhan aikana ja näinkin etäällä luettuna. Vercorsin novellien ja impressioiden sävyt ovat ajankohdasta johtuen tummia ja kärsimystäyteisiä, mutta niiden kivusta kasvaa usko ihmisyyden eettisten arvojen voitollisuuteen.