Hailuoto-trilogia
kuvaus
Hailuoto – Tarujen saari
Hällin Hailuoto on tarujen saari, jonka originelleissa asukeissa hyveet ja paheet personoituvat yhdellä ahneuden ruumiistumaksi, toisella vilpittömäksi sydämellisyydeksi. Nimet, Vähäsuola, Kangashauki, Jäkälä-Taava tai Tulva-Hanne, viittaavat asuinpaikkaan tai ammattiin, usein myös Raamattuun.
Sukupolvelta toiselle periytyneet tavat ja uskomukset ulottavat Luodolla mahtinsa moderniin televisioaikaan: naamattomat nykivät hiuksista ja paukuttelevat ovia, Fruu Faarestiina, kalastajien haltijatar, tietää vaaleahiuksisena hyvää kalasaalista, harmaana onnettomuutta. Itse Luodon perustaja esiintyy lyhyenläntänä partauroksena, jonka lapikkaista jää märkä jälki ”merkiksi siitä että merestä oli tämä ukko noussut”.
Paikallisen tarinaperinteen ja uskomusten käyttäjänä Hälli vertautuu Unto Seppäseen ja Heikki Toppilaan, jos kohta kukin heistä muokkaa perinteestä omanlaisensa kuvan: Seppänen humoristisen ja värikkään iloisten ukkojen kylän Kannaksella, Toppila kuolemanpelon ja painajaisten synkentämän pohjalaismaiseman. Hällin Hailuoto on jotain tältä väliltä. Luonnon armottomuus, köyhyys ja elämän kaikkinainen kovuus tunnetaan sielläkin ytimiä myöten, mutta kerronta on vahvasti myötätuntoista, väliin huikeiksi piloiksi paisuvan humorististakin.
Hällin Hailuoto on tarujen saari, jonka originelleissa asukeissa hyveet ja paheet personoituvat yhdellä ahneuden ruumiistumaksi, toisella vilpittömäksi sydämellisyydeksi. Nimet, Vähäsuola, Kangashauki, Jäkälä-Taava tai Tulva-Hanne, viittaavat asuinpaikkaan tai ammattiin, usein myös Raamattuun.
Sukupolvelta toiselle periytyneet tavat ja uskomukset ulottavat Luodolla mahtinsa moderniin televisioaikaan: naamattomat nykivät hiuksista ja paukuttelevat ovia, Fruu Faarestiina, kalastajien haltijatar, tietää vaaleahiuksisena hyvää kalasaalista, harmaana onnettomuutta. Itse Luodon perustaja esiintyy lyhyenläntänä partauroksena, jonka lapikkaista jää märkä jälki ”merkiksi siitä että merestä oli tämä ukko noussut”.
Paikallisen tarinaperinteen ja uskomusten käyttäjänä Hälli vertautuu Unto Seppäseen ja Heikki Toppilaan, jos kohta kukin heistä muokkaa perinteestä omanlaisensa kuvan: Seppänen humoristisen ja värikkään iloisten ukkojen kylän Kannaksella, Toppila kuolemanpelon ja painajaisten synkentämän pohjalaismaiseman. Hällin Hailuoto on jotain tältä väliltä. Luonnon armottomuus, köyhyys ja elämän kaikkinainen kovuus tunnetaan sielläkin ytimiä myöten, mutta kerronta on vahvasti myötätuntoista, väliin huikeiksi piloiksi paisuvan humorististakin.