Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Antero joutuu luontoon
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.
kuvaus
Tuomas Nevanlinna on lukijoille tuttu esseistinä, filosofina ja kolumnistina. Antero joutuu luontoon on hänen ensimmäinen lastenkirjansa, jossa yhdistyy harvinaisella tavalla kielellinen huumori, lämpö ja filosofinen ote. Eli kirja sopii kaikenikäisille – ei vain lapsille vaan myös lapsenmielisille.
Antero on kymmenvuotias kaupunkilaispoika, joka kevätjuhlassa saa kuulla että on saanut ehdot luonnossa. Niin Antero joutuu luontoon, maalle oppiin. ”Ota se vähän niin kuin stipendimatkana”, mainostaa äiti.
Anteron sijaisperhe on vastikään muuttanut maalle vankan viheraatteen vallassa. Perheen isä johtaa perustuotteiden valmistusta Suomen tehtaan toimitusjohtajana. ”Siis joidenkin pelkästään hyödyllisten kuten kenkien”, uumoilee Antero. Äiti pitää Minttutee-kahvilaa, jossa tosin ei myydä minttuteetäkään vaan huipputerveellisiä luomujuuresjuomia. Perheen tyttären nimi on Elina ja hänellä on silmälasit.
Antero tutustuu myös lihavaan, laiskaan mutta partaveitsenterävään ja pahantuuliseen jänikseen Äkäslompoloon, jonka logiikka ei petä vain tiukassa paikassa, sisäänpäinkääntyneeseen siiliin nimeltä Miihkali ja luontouskottavaan Watson-kettuun.
Tunnontarkka Antero aloittaa luontoon tutustumisen järvestä, missä hän näkee ensimmäistä kertaa elävän kalan – jopa monta! – uiskentelemassa samassa vedessä mihin hänenkin pitäisi pulahtaa. Maalla on muitakin ihmeitä: metsä, sauna, kaffet, sadeveden talteenotto, mittavista eläinsuhdesotkuista puhumattakaan! Maalla eläimillä ja ihmisillä on ainakin yksi yhteinen piirre: he tupsahtavat koteihin vierailemaan kutsumatta ja milloin vain.
(Teos)
Antero on kymmenvuotias kaupunkilaispoika, joka kevätjuhlassa saa kuulla että on saanut ehdot luonnossa. Niin Antero joutuu luontoon, maalle oppiin. ”Ota se vähän niin kuin stipendimatkana”, mainostaa äiti.
Anteron sijaisperhe on vastikään muuttanut maalle vankan viheraatteen vallassa. Perheen isä johtaa perustuotteiden valmistusta Suomen tehtaan toimitusjohtajana. ”Siis joidenkin pelkästään hyödyllisten kuten kenkien”, uumoilee Antero. Äiti pitää Minttutee-kahvilaa, jossa tosin ei myydä minttuteetäkään vaan huipputerveellisiä luomujuuresjuomia. Perheen tyttären nimi on Elina ja hänellä on silmälasit.
Antero tutustuu myös lihavaan, laiskaan mutta partaveitsenterävään ja pahantuuliseen jänikseen Äkäslompoloon, jonka logiikka ei petä vain tiukassa paikassa, sisäänpäinkääntyneeseen siiliin nimeltä Miihkali ja luontouskottavaan Watson-kettuun.
Tunnontarkka Antero aloittaa luontoon tutustumisen järvestä, missä hän näkee ensimmäistä kertaa elävän kalan – jopa monta! – uiskentelemassa samassa vedessä mihin hänenkin pitäisi pulahtaa. Maalla on muitakin ihmeitä: metsä, sauna, kaffet, sadeveden talteenotto, mittavista eläinsuhdesotkuista puhumattakaan! Maalla eläimillä ja ihmisillä on ainakin yksi yhteinen piirre: he tupsahtavat koteihin vierailemaan kutsumatta ja milloin vain.
(Teos)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Päähenkilöt
Tapahtumapaikat
Alkukieli
Tekstinäyte
Äiti oli höpissyt jotain ”Vinkertonin eliöistä” puhuessaan opettajan kanssa puhelimessa. Anterolla kesti hetken aikaa tajuta, että kyse oli varmaankin Pinkertonin neliöistä. Anterokaan ei ollut koskaan kuullut moisista, ennen kuin opettaja oli puhunut niistä ympäristöopin tunnilla. Ope oli vienyt luokan metsään ja käskenyt jakamaan maaston neliöihin – hän oli Ylvan ja enon tapaan mieltynyt kummallisiin ilmaisuihin. Sitten luokka jaettiin ryhmiin ja kunkin piti haravoida oma alueensa tiheällä kammalla ja esittää sen jälkeen raportti muille oppilaille. Ja tietysti opettajalle. Hän oli selittänyt, että joskus rauta- tai pronssikaudella Lontoossa oli ollut Pinkerton-niminen etsivätoimisto, joka oli erikoistunut löytämään kadonneita tai varastettuja tavaroita. Sen menetelmänä oli jakaa huone neliöihin, joista jokainen annettiin yhden tutkittavaksi. Näin kaivattu esine löytyi aina. Siis jos se suinkin oli siinä huoneessa.
Opettajan mielestä oli hyvä ajatus käyttää tätä etsivämenetelmää luonnon tutkimiseen. ”Näin saatte hyvän kuvan maaperän eliöistä ja kasvustosta." Kuka hullu haluaisi siitä kuvan, Antero ihmetteli. Mitä järkeä on tonkia maata? Jos siellä ei ole mitään, tonkiminen on turhaa. Ja jos siellä taas on jotain, en halua tietää mitä! Antero parahti mielessään.
Opettajan mielestä oli hyvä ajatus käyttää tätä etsivämenetelmää luonnon tutkimiseen. ”Näin saatte hyvän kuvan maaperän eliöistä ja kasvustosta." Kuka hullu haluaisi siitä kuvan, Antero ihmetteli. Mitä järkeä on tonkia maata? Jos siellä ei ole mitään, tonkiminen on turhaa. Ja jos siellä taas on jotain, en halua tietää mitä! Antero parahti mielessään.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
297