Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Suvi Kinoksen seitsemän enoa
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Kirja kertoo Suvi-nimisestä tytöstä, joka joutuu tai pääsee enojensa kasvatettavaksi. Enot ovat poikamiehiä, joilla ei ole lainkaan kokemusta vanhenpana olosta. He ovat suurikokoisia ja romuluisia, huonotapaisia ja kaikin puolin varsin eriskoisia miehiä. Niinpä heidän elintapansa ja kasvatustyylin ovat varsin erikoisia. Suvin oppiikin kaikenlaisia tapoja, joita pienet tytöt eivät normaalisti opi.
Enot ovat oppineita miehiä, ja käyttävät puheessaan lapselle vieraita käsitteitä. Suvi luo sanoille omat tulkinnat ja merkitykset, jotka väliin osuvat oikeaan ja välillä menevät metsään. Hän kirjoittaakin enojen sanoista oman sanakirjansa, joka löytyy kirjan takaa.
Kirjassa on on paljon huumoria ja kommelluksia, mutta myös lämpöä ja syvällisempää elämän pohdintaa.
(Lukuilo/Okariino)
- - -
Suvi on pikkutyttö joka on jäänyt vauvana orvoksi ja omalaatuisten aikamiesenojen kasvatettavaksi. Enot elävät yhteistaloudessa ja kukin on jonkin tieteenalan tohtori. Kiroilevilla ja viinaanmenevillä enoilla on lapsenhoidossa opettelemista.
(Sanojen aika)
Enot ovat oppineita miehiä, ja käyttävät puheessaan lapselle vieraita käsitteitä. Suvi luo sanoille omat tulkinnat ja merkitykset, jotka väliin osuvat oikeaan ja välillä menevät metsään. Hän kirjoittaakin enojen sanoista oman sanakirjansa, joka löytyy kirjan takaa.
Kirjassa on on paljon huumoria ja kommelluksia, mutta myös lämpöä ja syvällisempää elämän pohdintaa.
(Lukuilo/Okariino)
- - -
Suvi on pikkutyttö joka on jäänyt vauvana orvoksi ja omalaatuisten aikamiesenojen kasvatettavaksi. Enot elävät yhteistaloudessa ja kukin on jonkin tieteenalan tohtori. Kiroilevilla ja viinaanmenevillä enoilla on lapsenhoidossa opettelemista.
(Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Tapahtumapaikat
Alkukieli
Tekstinäyte
Kun Rupu oli lähtenyt vastaväittelymatkalle, rauha laskeutui Villa Landeen. Toisaalta meiltä meni mainio ohjelmanumero, sillä vaikka Rupun mekastus ja remuaminen oli rasittavaa, sen raivoisassa kiihkossa oli jotain kiehtovan pelottavaa. Pikkuvelikään ei ollut uskaltanut tavanmukaisesti kiusoitella isoa veljeään. Vain, jos tämä oli ollut kuulomatkan ulkopuolella, hän oli saattanut matkia Rupun karjumista: - Se ämmäntollo väittää, että metaforille on syytä etsiä spatiaaliseen havaintoon kytkeytyvä motivaatio!
Tänä väliaikana minulle selvisi yksi merkillinen asia, jota olin pohdiskellut jo pitkään, mutta jo silloin ilmennyt luontainen ylpeyteni oli estänyt ottamasta puheeksi, saati pyytämästä apua, nimittäin lukemisen mysteeri.
- Osaatkos sinä lukea? Pikkuveli oli kysynyt minulta kerran.
- Joo, kai, minä sanoin.
Tunsinhan minä kaikki kirjaimet ja numerot, mutta en olut ajatellut juttua sen tarkemmin. Pikkuveli otti kynän ja paperia ja kirjoitti siihen jotain tikkukirjaimin.
- Luepas tuo, hän sanoi.
Katselin kirjaimia hetken.
- Pee, sanoin. - ja ee.
Sitten ajattelin, ettei tällainen lukeminen kuulostanut kovin vakuuttavalta, joten päätin arvata loput.
- Perjantai.
Pikkuveli purskahti nauramaan. Samassa Rupu tuli tupaan.
- Mitäs täällä riemuitaan? hän kysyi.
- Suvi luki juuri ensimmäisen sanansa, Pikkuveli sanoi naurultaan.
- Mikäs se oli? Rupu halusi tietää.
- Perjantai, Pikkuveli sanoi ja ojensi paperin hänelle.
- Mutta tässähän lukee Benjamin, Rupu sanoi ja kurtisti kulmiaan.
Tänä väliaikana minulle selvisi yksi merkillinen asia, jota olin pohdiskellut jo pitkään, mutta jo silloin ilmennyt luontainen ylpeyteni oli estänyt ottamasta puheeksi, saati pyytämästä apua, nimittäin lukemisen mysteeri.
- Osaatkos sinä lukea? Pikkuveli oli kysynyt minulta kerran.
- Joo, kai, minä sanoin.
Tunsinhan minä kaikki kirjaimet ja numerot, mutta en olut ajatellut juttua sen tarkemmin. Pikkuveli otti kynän ja paperia ja kirjoitti siihen jotain tikkukirjaimin.
- Luepas tuo, hän sanoi.
Katselin kirjaimia hetken.
- Pee, sanoin. - ja ee.
Sitten ajattelin, ettei tällainen lukeminen kuulostanut kovin vakuuttavalta, joten päätin arvata loput.
- Perjantai.
Pikkuveli purskahti nauramaan. Samassa Rupu tuli tupaan.
- Mitäs täällä riemuitaan? hän kysyi.
- Suvi luki juuri ensimmäisen sanansa, Pikkuveli sanoi naurultaan.
- Mikäs se oli? Rupu halusi tietää.
- Perjantai, Pikkuveli sanoi ja ojensi paperin hänelle.
- Mutta tässähän lukee Benjamin, Rupu sanoi ja kurtisti kulmiaan.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
209