Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Yksikätinen
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Idylli vaihtuu painajaiseksi
Kirjailija haluaa muuttaa perheineen Lappiin. Pitkäaikainen unelma toteutuu, kun hän ostaa lääkärivaimonsa kanssa syrjäiseltä kylältä entisen kansakoulun. Myös appiukon on määrä tulla mukana, yksinäisenä eläkeläisenä tämä on omiaan katsomaan tyttären perään. Tilaahan vanhalla kansakoululla riittää.
Koulua asuttavaksi remontoidessaan kirjailija löytää uudelleen kädentaitonsa ja nauttii käytännön töistä. Ympäröivän luonnon rauha ja yksinkertainen elämäntapa saavat kirjoitustyön jälleen luistamaan.
Mutta paikassa on jotain outoa ja pahaenteistä. Henkihieverissä kituva kylä ei ota tulokkaita pelkästään suopeasti vastaan. Vähitellen käy ilmi, että koululla on aiemmin tapahtunut jotain karmivaa.
Selittämättömällä tavalla menneisyys vaikuttaa koulun uusien asukkaiden elämään. Levottomuutta herättää myös yksikätinen sotainvalidi, josta ei helpolla ota selvää mikä hän on miehiään.
Janne Huilaja hahmottelee romaanissaan taidokkaasti idyllin, joka kääntyy yllättäen painajaiseksi. Tempaako koulun kirous myös kirjailijan perheen syöveriinsä?
(Gummerus)
Kirjailija ostaa Lapin autioituvalta syrjäkylältä vanhan kansakoulun. Vaimon, tyttären ja eläkkeelle jääneen apen muuttoa odotellessaan Juhani remontoi luokkia asuinhuoneiksi ja yrittää luonnonrauhan keskellä löytää uudelleen kirjoitusvireensä. Rauha on kuitenkin näennäistä, yläkerran pienessä asunnossa Juhani ei saa unta eikä kykene kirjoittamaan. Jokin outo ja tavoittamaton tunnelma tuntuu pyörivän koulurakennuksen ja vanhan, pitkään käyttämättömänä olleen saunan tienoilla. Koulun avainta säilyttänyt Sirkka ja muiden kyläläisten vieroksuma sotaveteraani Yksikätinen vihjaavat koululla olleisiin piinattuihin. Vähitellen oudot, mustasukkaisuuden värittämät ajatukset alkavat salaa nousta Juhanin mieleen.
Juhanin ja perheen koululle asettautumisen kuvaukseen lomittuu sisäkertomus, joka valaisee koulun menneisyyttä, sen entisen talonmiehen perheen elämää. Kahden perheen tarinat hipaisevat toisiaan, rinnastuvat ja eroavat. Menneisyydestä nousevat tunnelmat ja jokin paikkaan liittyvä kirous hiipivät varjostamaan Juhanin perheen elämää.
Yksikätisessä toistuvat symbolit ja pienet sattumukset ennakoivat tulevaa ja vähitellen kehys- ja sisäkertomuksen osittaisesta rinnasteisuudesta rakentuu kuvaus tapahtumista, joiden varjo heittyy menneisyydestä koulun nykyhetken yli. Teos on taiten rakennettu ja sen tarina pitää otteessaan.
Huilaja kirjoittaa erinomaista dialogia. Niin yleis- kuin murrekieliset repliikit paljastavat pienin vivahtein puhujien luonteen ja suhteen toisiinsa. Yksikätisen tarina avautuu vähitellen, mutta tarinan aukkoisuus jättää mahdollisuuksia lukijan mietteille – ja Juhanin lopulta kirjoittamille tarinoille.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Kirjailija haluaa muuttaa perheineen Lappiin. Pitkäaikainen unelma toteutuu, kun hän ostaa lääkärivaimonsa kanssa syrjäiseltä kylältä entisen kansakoulun. Myös appiukon on määrä tulla mukana, yksinäisenä eläkeläisenä tämä on omiaan katsomaan tyttären perään. Tilaahan vanhalla kansakoululla riittää.
Koulua asuttavaksi remontoidessaan kirjailija löytää uudelleen kädentaitonsa ja nauttii käytännön töistä. Ympäröivän luonnon rauha ja yksinkertainen elämäntapa saavat kirjoitustyön jälleen luistamaan.
Mutta paikassa on jotain outoa ja pahaenteistä. Henkihieverissä kituva kylä ei ota tulokkaita pelkästään suopeasti vastaan. Vähitellen käy ilmi, että koululla on aiemmin tapahtunut jotain karmivaa.
Selittämättömällä tavalla menneisyys vaikuttaa koulun uusien asukkaiden elämään. Levottomuutta herättää myös yksikätinen sotainvalidi, josta ei helpolla ota selvää mikä hän on miehiään.
Janne Huilaja hahmottelee romaanissaan taidokkaasti idyllin, joka kääntyy yllättäen painajaiseksi. Tempaako koulun kirous myös kirjailijan perheen syöveriinsä?
(Gummerus)
Kirjailija ostaa Lapin autioituvalta syrjäkylältä vanhan kansakoulun. Vaimon, tyttären ja eläkkeelle jääneen apen muuttoa odotellessaan Juhani remontoi luokkia asuinhuoneiksi ja yrittää luonnonrauhan keskellä löytää uudelleen kirjoitusvireensä. Rauha on kuitenkin näennäistä, yläkerran pienessä asunnossa Juhani ei saa unta eikä kykene kirjoittamaan. Jokin outo ja tavoittamaton tunnelma tuntuu pyörivän koulurakennuksen ja vanhan, pitkään käyttämättömänä olleen saunan tienoilla. Koulun avainta säilyttänyt Sirkka ja muiden kyläläisten vieroksuma sotaveteraani Yksikätinen vihjaavat koululla olleisiin piinattuihin. Vähitellen oudot, mustasukkaisuuden värittämät ajatukset alkavat salaa nousta Juhanin mieleen.
Juhanin ja perheen koululle asettautumisen kuvaukseen lomittuu sisäkertomus, joka valaisee koulun menneisyyttä, sen entisen talonmiehen perheen elämää. Kahden perheen tarinat hipaisevat toisiaan, rinnastuvat ja eroavat. Menneisyydestä nousevat tunnelmat ja jokin paikkaan liittyvä kirous hiipivät varjostamaan Juhanin perheen elämää.
Yksikätisessä toistuvat symbolit ja pienet sattumukset ennakoivat tulevaa ja vähitellen kehys- ja sisäkertomuksen osittaisesta rinnasteisuudesta rakentuu kuvaus tapahtumista, joiden varjo heittyy menneisyydestä koulun nykyhetken yli. Teos on taiten rakennettu ja sen tarina pitää otteessaan.
Huilaja kirjoittaa erinomaista dialogia. Niin yleis- kuin murrekieliset repliikit paljastavat pienin vivahtein puhujien luonteen ja suhteen toisiinsa. Yksikätisen tarina avautuu vähitellen, mutta tarinan aukkoisuus jättää mahdollisuuksia lukijan mietteille – ja Juhanin lopulta kirjoittamille tarinoille.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Asiasanayhdistelmät
Asiasana tai oma avainsana
Alkukieli
Tekstinäyte
Asunto oli siisti ja hyvässä kunnossa, mutta alakerrasta poiketen sitä ei ollut remontoitu yhtä nykyaikaiseen kuntoon. Vaikutti kuin siellä ei olisi asuttu aikoihin. Huonekaluja oli vain pieni pöytä ja kirjahylly. Nitkujalkainen pöytä oli jätetty kehnouttaan, mutta hylly oli harvinaisen taidokasta käsityötä, ja vähän ihmettelin kuinka sitä ei ollut kukaan vienyt pois. Asunto oli pieni ja ajattelin, että jos tänne muutto tulisi, siellä voisi asua korkeintaan sen aikaa, kunnes rakentaisin meille alakertaan kunnon huoneet. Kirjoituskammioksi vinttihuoneisto soveltuisi sen sijaan mainiosti, eikä minun ollut vaikea kuvitella itseäni sinne istumaan lyhyttä talvipäivää alakerrasta tuodun opettajanpöydän ääressä. Lämmityspatterit yläkertaankin oli asennettu ja matkaa alakerran vessaan ja kohtalaisen uusin laittein varustettuun keittolaan vain portaikon verran. Ikkunoissa oli niin vanhat verhot, että kun liikautin yhtä, kangas repeytyi kuin hauras paperi.
Kylän taloja ei näkynyt yläkerrastakaan ainoatakaan, vain talvista metsää, mutta juuri kun olin kääntymässä pois ikkunalta, huomasin ihmisen hahmon kauempana koululle johtavalla tiellä. Jäin katsomaan tarkemmin. Mies siellä seisoi, vaatetuksesta ja asennosta päätellen vanha, ja näytti ihmettelevän autoa pihassa. Kasvoja en kunnolla erottanut, mutta jotenkin totisilta ne vaikuttivat. Sitten katse kääntyi kohti yläkerran ikkunaa. Mies tuijotti hetken ja pyörähti kannoillaan, takin toinen hiha heilahti tyhjänä miehen kääntyessä. Kumara hahmo katosi puiden katveeseen.
Kylän taloja ei näkynyt yläkerrastakaan ainoatakaan, vain talvista metsää, mutta juuri kun olin kääntymässä pois ikkunalta, huomasin ihmisen hahmon kauempana koululle johtavalla tiellä. Jäin katsomaan tarkemmin. Mies siellä seisoi, vaatetuksesta ja asennosta päätellen vanha, ja näytti ihmettelevän autoa pihassa. Kasvoja en kunnolla erottanut, mutta jotenkin totisilta ne vaikuttivat. Sitten katse kääntyi kohti yläkerran ikkunaa. Mies tuijotti hetken ja pyörähti kannoillaan, takin toinen hiha heilahti tyhjänä miehen kääntyessä. Kumara hahmo katosi puiden katveeseen.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
249
Kustantaja
Kieli
Lisätietoja
ISBN 978-951-20-7794-6.