Paljon haltijaksi

Kertomus papista, sisältä ja ulkoa, objektiivisesti ja subjektiivisesti, siinä sisältö. Ensimmäiseksi on todettava, että kirja on mielenkiintoisimpia syksyn kotimaisesta sadosta. Toiseksi voidaan todeta, että se on epätasainen, osin kiinteän koettu, osin epävarmasti kuviteltu. Mielenkiintoinen keino antaa kuvalle syvyyttä on kokeilu A; lla ja B: llä, todellisella tai muiden näkemällä tapahtuneella ja toiseksi omalla mielipiteellä tai kuvitelmalla tapahtuneesta. Sisältä päin nähty pappi on kiinnostava, joskin inhimillisen pinnallinen ja kypsymätönkin, kymmenenkin ammattivuoden jälkeen. Kertojan varmuus on papillisessa, eroottiset yritykset ovat lähinnä naiiveja, mahdollisesti tarkoituksellisestikin. Kirja avaa lukijalle mielenkiintoisen ja ennen näkemättömän näkymän: rehellisen ja ilman saarnatuoli-ilmettä puhuvan arkisen papin näkökulman. Vuotila on kirjallaan pyrkinyt valottamaan ammattia, johon liittyy paljon teatteria; jos hän näyttää meille pölyttyneitä kulisseja ja pahvisia naamioita, ei vika ole hänen. Vähäinen kypsyttelyn lisä ei olisi ollut pahitteeksi; olisimme saaneet merkkiteoksen. Kirjastoihin.