Unkarin lyyra
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Tekijä
Ilmestynyt numerossa
6/1970
Teosarvio
Lyy, Toivo (toim.). Unkarin lyyra. Unkarilaista lyriikkaa keskiajalta nykyaikaan.
Harrastettuaan toistasataa vuotta kiinnostusta Unkariin saavat suomalaiset nyt ensimmäisen laajan valikoiman unkarilaista runoutta; näin pitkään ovat suomennokset käsittäneet vain muutaman runoilijan tuotantoa. Toivo Lyyn unkarilaisten asiantuntijain valintojen perusteella tekemä Unkarin lyyra tarjoaa tällaisen teoksen puutteet ja edut. Kun yksityisiä lyyrikoita on liki 60 ja lisäksi kansanrunoutta, jää runojen valinta joskus sattumanvaraiseksi ja toisten runoilijain osuus muodolliseksi tai vain maistiaisiksi. Kohtuutonta olisi myös edellyttää yhden miehen onnistuvan kaikissa käännöksissä. Lyylla on toisaalta lukuisia jänteviä ja mainiosti soivia suomennoksia, toisaalta eräitä sellaisia, jotka käännöksen huolellisuudesta huolimatta elävät vaivalloisesti. Pääasia kuitenkin on tämä kokonaisuus, tämä tilaisuus nähdä, mikä on unkarilaisen runon luonne, joka kauan on ihastuttanut mm. Länsi-Euroopan suurten kulttuurikansojen asiantuntijoita. Se runo myötäilee välillä kansainvälisiä vaikutteita, mutta sitten se työntää esille jonkin kansanlaulun, jonkun Endre Adyn, jonkun Attila Jozsefin, jonkun Gyula Illyesin, työntää kansallisesti omaperäisiä, ehdottomasti rehellisiä ja herkästi vaistoavia runoilijoita. Isänmaallinen linja on poikkeuksellisen vahva, valikoimassakin on sekä onnellisia maisemakuvia että sotien ja keskitysleirien tuskaa. Halki Unkarin historian ulottuva valikoima on perusteos, jollaisten hankkiminen kirjastoon on luonnollinen asia. Sillä on merkitystä myös opiskelijoille.
Harrastettuaan toistasataa vuotta kiinnostusta Unkariin saavat suomalaiset nyt ensimmäisen laajan valikoiman unkarilaista runoutta; näin pitkään ovat suomennokset käsittäneet vain muutaman runoilijan tuotantoa. Toivo Lyyn unkarilaisten asiantuntijain valintojen perusteella tekemä Unkarin lyyra tarjoaa tällaisen teoksen puutteet ja edut. Kun yksityisiä lyyrikoita on liki 60 ja lisäksi kansanrunoutta, jää runojen valinta joskus sattumanvaraiseksi ja toisten runoilijain osuus muodolliseksi tai vain maistiaisiksi. Kohtuutonta olisi myös edellyttää yhden miehen onnistuvan kaikissa käännöksissä. Lyylla on toisaalta lukuisia jänteviä ja mainiosti soivia suomennoksia, toisaalta eräitä sellaisia, jotka käännöksen huolellisuudesta huolimatta elävät vaivalloisesti. Pääasia kuitenkin on tämä kokonaisuus, tämä tilaisuus nähdä, mikä on unkarilaisen runon luonne, joka kauan on ihastuttanut mm. Länsi-Euroopan suurten kulttuurikansojen asiantuntijoita. Se runo myötäilee välillä kansainvälisiä vaikutteita, mutta sitten se työntää esille jonkin kansanlaulun, jonkun Endre Adyn, jonkun Attila Jozsefin, jonkun Gyula Illyesin, työntää kansallisesti omaperäisiä, ehdottomasti rehellisiä ja herkästi vaistoavia runoilijoita. Isänmaallinen linja on poikkeuksellisen vahva, valikoimassakin on sekä onnellisia maisemakuvia että sotien ja keskitysleirien tuskaa. Halki Unkarin historian ulottuva valikoima on perusteos, jollaisten hankkiminen kirjastoon on luonnollinen asia. Sillä on merkitystä myös opiskelijoille.