Gammayökkönen

Rakel Liehun runokokoelman ainekset ja lähtökohdat ovat paljolti samat kuin hänen aikaisemmassa tuotannossaan, mutta muodoltaan runot ovat entistä hiotumpia ja viimeistellympiä. Samalla ne ovat menettäneet melkoisesti konkreettisuudestaan: hiomisen myötä runo etääntyy ja pakenee, abstrahoituu. Tavallaan kokoelma on kuin kauniisti muotoiltu simpukka, joka ei aivan helposti avaudu. Liehu rakentaa laajoja ja tyylikkäitä kaaria, hänen sanojensa ympärillä on runsaasti ilmaa, avaruutta ja hiljaisuutta. Sanojen kautta runoilija luo ja järjestää suhdettaan maailmaan, nykyiseen, menneeseen ja tulevaan: "Alan uskoa: tämä on kiertomatka. / Yhä lähempänä syntymäparahdusta." Vaikka kokoelman runot eivät varsinaisesti uskonnollisia olekaan, on niiden kielessä ja terminologiassa havaittavissa hiukan "raamatullinen", ylevä kaiku, eräänlainen sisäänrakennettu ylistys.