Ja elämä on rakkaus

Romaanin alkuosa, jossa tapahtumat, asiat ja ilmiöt nähdään avioliittoaan ja omaa irrallisuuttaan Lähi-Idän rauhanturvajoukkoihin pakenevan Olavin kannalta, ei moninaisine tunnelmointeineen oikein vakuuta. Tuntuu siltä, ettei tekijä niinkään eläydy miehen osaan kuin käyttää häntä vain omana puhetorvenaan. Ote varmistuu, kun Saarto ryhtyy kertomaan suomalaisten rauhanturvajoukkojen elämästä ja toiminnasta Egyptissä ja vaihtaa näköalojen ja tilanteiden välittäjäksi Suomesta Egyptiin tulleen valokuvamallin Lean. Kerronnallisesti teos on jotenkin kuin tukkoon sullottu, mikä on vahinko, sillä sinänsä kiinnostavat havainnot, käsitykset ja tiedot tuntuvat tukehtuvan sanottavan ylenmäärään. Joka tapauksessa romaani on monin verroin nimeään parempi ja voittaa vertailussa monia kaupallisen kansainvälisen viihteen myyntikukkasia, sillä pelkkään turistin pintavaikutelmien maalailuun Saarto ei tällä kertaa ole tyytynyt.