Yksinäinen

Rappu, rappu, rappu. Ovi, ammollaan oleva suu, vaikka on kiinni. Oven molemmin puolin kapeat ikkunat, auki revähtäneet silmät. Ripa, metallinen, kylmä. Kuisti, kylmä. Homeen haku, ja syksyllä säilytettävien omenien happoinen tuoksu, läpivuotinen, haihtumaton. Rappu, rappu. Ovi, ohut ja kevyt. Ikkunaton eteinen, keltainen heikko kattovalo syttyy mustasta koskettimesta. Naks. Ovi omaan huoneeseen. Raput vinttiin. Ovi viileään portaanaluskomeroon, joka on ruokakonttuuri. Eteisen nurkassa puinen naulakko, tupaten täynnä paksuja pomppia ja ulstereita. Pöly ja tunkka. Naulakon alla mustia ja ruskeita kenkiä ja saappaita sikin sokin.
Ovi keittiöön, kattolampusta virtaavaan keltaiseen valoon.
Valossa Rauha, selkä kumarassa, pääpainuneena ompelukoneen, kutomakoneen tai käsityön ylle. Ei nosta katsettaan. Ei sano mitään.
Tällaista on. Puhumatonta.