Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Koitetaan kestää, Nanna
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
14-vuotias Nanna muuttaa isoveljensä, äitinsä ja äidin tyttöystävän kanssa maalle. Oikein tosi maalle, epämääräiseen mökkiin, jossa ei näy telkkari, ei toimi laajakaista eikä edes lämpöpatterit kunnolla. Ainoa henkireikä on Tiina, Nannan paras kaveri Tampereelta, jolle kirjoitetuista kirjeistä ja sähköposteista romaani koostuu.
Uudella paikkakunnalla koulun aloittaminen on vaikeaa. Kaikilla on jo kaverit, osa porukasta on ihan jurpoja ja toiset kiinnostuneita vain pukeutumisesta - niin kuin vaikka Kiia, joka osoittautuu hyvin pian kaksinaamaiseksi valehtelijaksi ja mustamaalaajaksi. Kotona on rennompaa, kun äidin huovutusintoa villoittamaan otetaan kaksi suloista lammasta, ja niiden kaveriksi ravuri Deisi. Ja tietysti kylällä pyörii myös ysiluokkalainen Juho, joka tosin on jo varattu. Ainakin melkein.
Nannan kanssa on helppo miettiä elämän vaikeitakin juttuja: sateenkaariperhettä ja ryyppäävää isää, avioeroa, kolmiodraamaa ja petollisia poikaystäviä. Liian synkkiin tunnelmiin ei upota, ja ongelmat tuntuvat ratkeavan suremalla perinteisen kaavan mukaan: syömällä herkkuja ja puhumalla kavereiden - välillä aikuistenkin - kanssa. Hieno perustyttökirja moderniin malliin!
(Reetta Saine / Sivupiiri)
14-vuotias Nanna muuttaa Tampereelta Pohjanmaalle äitinsä ja veljensä Tinon kanssa. Äiti ja hänen tyttöystävänsä Maiju ovat lakeuksilla hämmentävä pari ja osan ihmettelystä saa Nanna kuulla luokkansa ärsyttäviltä pojilta.
Vetoinen torppa peltojen keskellä ei ole aivan sitä idylliä, mitä Nanna oli odottanut, mutta talliin asettuvat lammasrouvat ja hoitoponi Deisi auttavat häntä sopeutumaan.
Nanna kuvaa elämäänsä Tampereelle jääneelle ystävälleen Tiinalle kirjein ja sähköpostein. Pian viesteissä alkaa Deisin hoidon ja koulumarmatuksen lisäksi esiintyä eräs tietty Juho - koulun hauskimman näköinen poika ja keihäänheittäjälupaus. Nanna ja Juho sattuvat suukkoseurauksin samaan aikaan elokuviin, mutta ikävä kyllä Juholla on jo tyttöystävä, urheilulukiota käyvä kaunis Anni.
(Tuija Lassila/ Sanojen aika)
Tiina 2006 -kirjoituskilpailun kolmonen on raikas kirjeromaani Nannan ensimmäisestä vuodesta maalla
"Ookkos sää niitä hippiä, jokka on muuttanu sinne jokivartehen?" Joopa joo. 14-vuotiaan Nannan aurinkoinen elämänasenne on koetuksella, kun hän joutuu muuttamaan veljensä ja äitinsä kanssa vetoisaan torppaan keskelle Pohjanmaan lakeuksia. Onneksi yhteys Tiina-bestikseen Tampereelle säilyy, aluksi perinteisten kirjeiden, sitten sähköpostin välityksellä. Tiinalle Nanna purkaa sydäntään uuden koulun piruilevista pojista, snobbailevan Burberry-Kiian omituisista tempauksista, kotitallin kaikenkarvaisista tulokkaista ja etenkin ihqun Juhon tempoilusta kahden naisen loukussa.
Nannan maalaiselämän ensimmäistä vuotta kuvaava kirjeromaani sijoittui kolmanneksi Kariston järjestämässä Tiina 2006 -kirjoituskilpailussa. Päivi Lukkarilan teksti vakuutti tuomariston elämänmyönteisyydellään ja mutkattomuudellaan – Nannassa nähtiin ainesta Anni Polvan Tiinan perinteen jatkajaksi. Päivi Lukkarila on tamperelainen viestintäkouluttaja sekä esiintymistaidon ja teatteri-ilmaisun opettaja. Koitetaan kestää, Nanna on hänen esikoisteoksensa.
(Karisto)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Tapahtuma-aika
Alkukieli
Tekstinäyte
Et arvaa, mitä tänään tapahtui koulussa! Ne meidän luokan raivostuttavat pikkukundit, Aksu ja Otto, oli taas kerran mun kimpussani. Se alko jo ekalla tunnilla ja jatkui aina ruokavälkälle asti. Taas sitä ikuista lesbo”huumoria” ja meidän torpan, elämäntavan, ulkonäön, you name it, pilkkaamista. Mä aloin olla jo ihan kypsänä molempiin tyyppeihin, kun Otto tunki mun lähelle koulun pihalla ja tokaisi omasta mielestään kai kauheen machon kuuloisesti, että: ”Kyllähän se tieretähän, mitä vailla ne lepakot on. Kunnon miestähän ne tarttis. Ei se sun äitees niin pahan näkönen oo, saattasin mää sille antaakki.”
Mä en viitsinyt sanoo siihen mitään, kun se oli niin naurettava tilanne kaikin puolin, mutta ykskaks siihen puuttuikin yks Juho Mäkimaa. Se on sellanen ysiluokkalainen kundi, joka on täällä lähinnä puolijumalan asemassa, kun se on kai jonkinlainen keihäänheittosuperlupaus, ja yleisurheiluahan täällä arvostetaan yli kaiken. Juho on lähestulkoon satayheksänkytsenttinen (ja vaaleatukkainen ja sinisilmäinen) atleetti, jonka perään joka ainut tyttö tässä koulussa kuolaa, jota kundit kunnioittaa ja jopa opettajat arvostaa.
No, nyt tää nimenomainen Juho Mäkimaa sattui kuulemaan, mitä Otto oli suustaan päästänyt (ja miksei olisi kuullutkin, kun puolet koulun pihasta takuulla kuuli), käveli lempeästi hymyillen mun ja Oton luo ja sanoi sametinpehmeällä äänellä:
- Mitä se Koskisen Otto täällä uhoo?
- En mitään, sano Otto ja meni sekunnin sadasosassa naamastaan tulipunaseks.
- Ei, kun sano vaan, kehotti Juho tiukkana.
Otto mutisi tulipunaisena jotain yksityisasioista, mutta Juho tarttu etusormella ja peukalolla sen tutisevasta leuasta ja tuijotti sitä hetken suoraan silmiin.
- Älä kuule puutu toisten sukupuolielämään ennen kuin sulla on omaa, Juho sanoi rauhallisella mutta kuuluvalla äänellä. Koko koulun piha räjähti nauramaan, ja Otto pinkoi nurkan taakse minkä lyhyistä jaloistaan pääsi.
Mä en viitsinyt sanoo siihen mitään, kun se oli niin naurettava tilanne kaikin puolin, mutta ykskaks siihen puuttuikin yks Juho Mäkimaa. Se on sellanen ysiluokkalainen kundi, joka on täällä lähinnä puolijumalan asemassa, kun se on kai jonkinlainen keihäänheittosuperlupaus, ja yleisurheiluahan täällä arvostetaan yli kaiken. Juho on lähestulkoon satayheksänkytsenttinen (ja vaaleatukkainen ja sinisilmäinen) atleetti, jonka perään joka ainut tyttö tässä koulussa kuolaa, jota kundit kunnioittaa ja jopa opettajat arvostaa.
No, nyt tää nimenomainen Juho Mäkimaa sattui kuulemaan, mitä Otto oli suustaan päästänyt (ja miksei olisi kuullutkin, kun puolet koulun pihasta takuulla kuuli), käveli lempeästi hymyillen mun ja Oton luo ja sanoi sametinpehmeällä äänellä:
- Mitä se Koskisen Otto täällä uhoo?
- En mitään, sano Otto ja meni sekunnin sadasosassa naamastaan tulipunaseks.
- Ei, kun sano vaan, kehotti Juho tiukkana.
Otto mutisi tulipunaisena jotain yksityisasioista, mutta Juho tarttu etusormella ja peukalolla sen tutisevasta leuasta ja tuijotti sitä hetken suoraan silmiin.
- Älä kuule puutu toisten sukupuolielämään ennen kuin sulla on omaa, Juho sanoi rauhallisella mutta kuuluvalla äänellä. Koko koulun piha räjähti nauramaan, ja Otto pinkoi nurkan taakse minkä lyhyistä jaloistaan pääsi.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
194