Jonnekin päivästä pois
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Ilmestynyt numerossa
2/1971
Teosarvio
Brown, Christy: Jonnekin parvasta pois.
Värikäs - kuvatessaan Dublinin työläisten elämää ja tappelua jokapäiväisestä leivästä, raaka ja todellinen kertoessaan slummien monilapsisten perheiden maailmasta, vivahteikas ja sumeilematon kappale irlantilaisia vastalauseita elämän kolhinnalle. Romaani on tiettävästi ensimmäinen osa omaelämäkerrallisesta trilogiasta, jonka kertoo Christy Brown, 37 vuotias aivovammainen. Etukäteen tämä mainosvaltti - kirjan on kirjoittanut pikkuvarpaallaan uusi Helen Keller! - lähinnä epäilytti, kirjan luettuaan totesi, ettei se heitä sinne eikä tänne: Brown on hyvä kirjailija. Päinvastoin voi ihailla hänen epäsentimentaalisuuttaan. Kehittyvän rujon elämännälkä ja vajavaisuudesta johtuvat pelot ja ahdistukset kuvataan rajusti, väliin hellän lyyrisesti, muttei koskaan nyyhkien itsesäälistä. Riipaisevimmin kokee ehkä kirjoittajan yksinäisyyden ja kaipuun päästä lähemmäksi muita ihmisiä.
Värikäs - kuvatessaan Dublinin työläisten elämää ja tappelua jokapäiväisestä leivästä, raaka ja todellinen kertoessaan slummien monilapsisten perheiden maailmasta, vivahteikas ja sumeilematon kappale irlantilaisia vastalauseita elämän kolhinnalle. Romaani on tiettävästi ensimmäinen osa omaelämäkerrallisesta trilogiasta, jonka kertoo Christy Brown, 37 vuotias aivovammainen. Etukäteen tämä mainosvaltti - kirjan on kirjoittanut pikkuvarpaallaan uusi Helen Keller! - lähinnä epäilytti, kirjan luettuaan totesi, ettei se heitä sinne eikä tänne: Brown on hyvä kirjailija. Päinvastoin voi ihailla hänen epäsentimentaalisuuttaan. Kehittyvän rujon elämännälkä ja vajavaisuudesta johtuvat pelot ja ahdistukset kuvataan rajusti, väliin hellän lyyrisesti, muttei koskaan nyyhkien itsesäälistä. Riipaisevimmin kokee ehkä kirjoittajan yksinäisyyden ja kaipuun päästä lähemmäksi muita ihmisiä.