Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Turmankukka
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Turmankukka on kauan sitten Anubis-planeetalle pudonnut kukan muotoinen meteori. Sen ruosteenpunainen usva riivaa ihmiset kauhunäkyihin ja pahoihin uniin, ja sillä on ihmeellisiä, yliluonnollisia voimia. Mamottikansa elää lumen keskellä paimentolaisten tapaan mamotteja, suuria norsuntapaisia eläimiä vaalien. Päästyään perille kukan pahoista voimista mamottikansan esi-isät hautaavat sen hopeiseen lippaaseen vuoren sisälle. Useita sukupolvia myöhemmin se varastetaan ja pahan voimat pääsevät valloilleen läheisessä Lumen kaupungissa. Kirjan päähenkilöt ovat orpotyttö Anisa, joka saa työtä Meriahven-nimisessä pienessä ravintolassa Lumen kaupungissa, sekä Mirik, kaupunkiin muuttanut mamottikansan päällikön poika. Nuoret ystävystyvät ja alkavat seurustella. Talviset huvitukset keskeytyvät kuitenkin vihamielisten mustavöiden ottaessa vähin erin kaupungin valtaansa. Pian Lumen kaupungissa alkaa tapahtua hirvittäviä asioita. Anisa ja Mirik pakenevat mamottikansan luo saadakseen tietoa keinoista, joilla estää väkivallan riistäytyminen. Mirikin isoisällä, mamottikansan nykyisellä päälliköllä,onkin hallussaan salattua tietoa, mutta riittävätkö nuorten kyvyt taisteluun ylivoimaista pahaa vastaan? Kirjassa on fantastisen seikkailuromaanin imua ja arktista lumovoimaa. Mustavöiden väkivaltainen uho ja rotuopin korostaminen tuovat mieleen Natsi-Saksan iskulauseet. Lumottu miekka ja kuolleiden armeija ovat fantasian peruselementtejä, joita kirjailija käyttää iskevästi ja tuoreesti naisnäkökulmaakaan unohtamatta. Ammattitaitoinen juoni ja ilmaisuvoimainen kieli tekevät kirjasta nautittavaa luettavaa ala- ja yläasteikäisille, miksei vanhemmillekin nuorille.
(Liisa Viiala/ Sanojen aika)
Trilogian 1. osa. Sarjan seuraavat osat Rautalintu ja Ruosteusva.
Trilogian 1. osa. Sarjan seuraavat osat Rautalintu ja Ruosteusva.
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Tapahtumapaikat
Alkukieli
Tekstinäyte
Seuraavana päivänä he saapuivat Lumen kaupungin laitamille, ohjasivat mamottinsa ylös korkealle mäelle ja katselivat sen selässä istuen alas kaupunkiin.
Katuvalot näkyivät himmeinä nauhoina ja vain harvoissa asuintalojen ikkunoissa paloivat valot. Jäälinna sen sijaan oli kirkkaasti valaistu. Mirik ojensi Anisalle kiikarin, ja tämä käänsi sen linnaa kohti. Tulitykki seisoi sen edessä ja kaikkialla linnan ympäristössä liikkui valkopukuisia hahmoja.
He olivat epävarmoja siitä, mitä heidän pitäisi tehdä.
Hopeakuu oli melkein täysi, mutta sen kyljestä puuttui vieläkin pieni siivu. Kuluisi joitakin tunteja ennen kuin Sinihopean hetkeä saattoi odottaa.
Olisi ollut mieletöntä pyrkiä linnaan, kun tulitykki ja kaikki sotilaat olivat sen lähettyvillä. Miekalla ei missään tapauksessa pystynyt sotimaan kokonaista jääsoturiarmeijaa vastaan, oli se sitten minkälainen taikakalu tahansa.
He päättivät jättää Malanin odottamaan metsään ja käydä tutkimassa kaupunkia. - Luultavasti saadaan kulkea kaupungilla kaikessa rauhassa, arveli Mirik. - Ollaan silti varuillamme, ettei törmätä kehenkään.
Mirik puhui Malanille, ja suuri norsu jäi lumisten kuusten suojaan. Se seisoi niiden alla liikahtamatta ja muistutti niin suuresti valkeaa lumen peittämää kalliolohkaretta, että vieraan olisi ollut vaikea huomata sitä.
Katuvalot näkyivät himmeinä nauhoina ja vain harvoissa asuintalojen ikkunoissa paloivat valot. Jäälinna sen sijaan oli kirkkaasti valaistu. Mirik ojensi Anisalle kiikarin, ja tämä käänsi sen linnaa kohti. Tulitykki seisoi sen edessä ja kaikkialla linnan ympäristössä liikkui valkopukuisia hahmoja.
He olivat epävarmoja siitä, mitä heidän pitäisi tehdä.
Hopeakuu oli melkein täysi, mutta sen kyljestä puuttui vieläkin pieni siivu. Kuluisi joitakin tunteja ennen kuin Sinihopean hetkeä saattoi odottaa.
Olisi ollut mieletöntä pyrkiä linnaan, kun tulitykki ja kaikki sotilaat olivat sen lähettyvillä. Miekalla ei missään tapauksessa pystynyt sotimaan kokonaista jääsoturiarmeijaa vastaan, oli se sitten minkälainen taikakalu tahansa.
He päättivät jättää Malanin odottamaan metsään ja käydä tutkimassa kaupunkia. - Luultavasti saadaan kulkea kaupungilla kaikessa rauhassa, arveli Mirik. - Ollaan silti varuillamme, ettei törmätä kehenkään.
Mirik puhui Malanille, ja suuri norsu jäi lumisten kuusten suojaan. Se seisoi niiden alla liikahtamatta ja muistutti niin suuresti valkeaa lumen peittämää kalliolohkaretta, että vieraan olisi ollut vaikea huomata sitä.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä