Painoton tila
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Alkukieli
Tekstinäyte
Jousiammuntaa hankaloittaa suuririntaisuus,
mutta laivan keulakuvaksi voi päästä.
Ihanteeni, törröttävähampainen, kaipaa
hiljaista kosketusta,
sivelyä käsivarren kaarteeseen.
Se on itkettävää.
mutta laivan keulakuvaksi voi päästä.
Ihanteeni, törröttävähampainen, kaipaa
hiljaista kosketusta,
sivelyä käsivarren kaarteeseen.
Se on itkettävää.
PALUU
Vain viikon kukkivat nuo kermaiset kukat,
joita varten matkustan takaisin.
Vainiot leuhuvat,
viljantähkät joita en erota toisistaan.
Leipä ei ollut lämmintä.
se makasi vielä märkänä pellolla
nuhruisena, kallellaan.
Tähän maisemaan kaivan koloni
niin kuin minulla olisi jotakin sanomista.
EDISTYS
Maltillisen ison viisarin takia
pikkuviisari edistää tunnin.
Kohta on myöhempi kuin onkaan,
yötaivas hohtaa rantaloman sinistä.
Olet unohtanut millaista on kirkua.
Niiden tuntien takia, joita ei ole
vielä ollut, et koskaan muista,
millaista silloin oikein oli
kun ajattelit
näin, toivoit.
TODISTAJA
Eläintenhoitaja halaa
urosleijonaa takaapäin
kuin makuupussia.
Leijona on yksinhuoltajaisä,
sen pentu suuttuu.
Yhdessä he käyvät raatelupuuhiin
ja viskaavat eläintenhoitajan sillalta alikulkukäytävän suulle.
Olin vähällä mennä apuun.
Tämä kaupunki on tauti, joka syö päähän ohuita reittejä.
Kummitushotelleissa asuvat tyhjät enkelit,
tapeteissa on pieniä taloja preerialla.
Naiset tietävät keitä ovat ja tanssivat peilin kanssa.
Heidän silmänsä liikkuvat sivusuuntaan.
Minä katson koska he eivät.
Pullot ovat täysiä ja johdot roikkuvat
pisteestä A pisteeseen X
Tulen tähän kaupunkiin olemaan etäinen.
Tiet ovat jäässä,
niillä on hyvä mennä ja tulla.
Täytyykö minun tietää ketä kumarran,
täytyykö minun sijaita
kirjaimellisesti.
MUUTOKSET
Jos lapsesi nukkuu puun alla, on sinun
oltava valmis loikkaamaan parvekkeelta.
Pian on Yhdysvalloissakin taas suutareita.
Miten muuttavat linnut väriään.
Vastaranta peittyy tyhjään.
Siellä asuvat tuntemattomat lajit.
Kun muutat maasta, kuolet
ja menetät aurinkosi.
Kuka puhuu (1992)
PALJASJALKAINEN PUHEOPPI
Vastasyntyneet eivät naura.
Aluksi ihminen itkee
erilaisia itkuja.
Sitten itkun päälle muurataan puhe,
parkumisen jalompi muoto,
jonka alta mikään ei paljastu.
Viimeisenä tulee nauru
jotka kysyy kaikki kysymykset.
Puheen paras ruumiinosa on raajat,
tasankointiaanin tamppaava askel,
alastoman kuusivuotiaan maraton kallioluodolla
kun tuuli kohtaa voittamattoman,
mikään ei ole vielä vastassa
KUOLEMISEN ASENNOT
Opas johdattaa opetuslapsensa
läpi kappelin kylmien kerrosten
rukoustilasta sarkofageille.
Oppaan esitys on tanssi.
Kirkkaiden lasimaalausten valossa
nukkuu vaippaan peitetty
poika kuin eucalyptuspastilli.
Ihmiset siirtyvät maasta
toiseen ja yrittävät muistaa,
ajattelevat sitä miten kuolema tarvitsee
ympärilleen valoa tilaa tarinoita avaruutta
Viimeisen käytävän suulla me
pudotamme käteen lantit
JULIA
Meidän on jokaisen otettava häntä
kädestä ja hipaistava hänen kiiltävää rintaansa.
Joutsenet nukkuvat kaula kiemuralla.
Julia on parvekkeellaan valkeassa asussa
ja pakahtuu.
Hänen hautaholvinsa hohkaa jäistä usvaa.
Hänen tekonsa on kuuluisa
se on pääasia.
Vain viikon kukkivat nuo kermaiset kukat,
joita varten matkustan takaisin.
Vainiot leuhuvat,
viljantähkät joita en erota toisistaan.
Leipä ei ollut lämmintä.
se makasi vielä märkänä pellolla
nuhruisena, kallellaan.
Tähän maisemaan kaivan koloni
niin kuin minulla olisi jotakin sanomista.
EDISTYS
Maltillisen ison viisarin takia
pikkuviisari edistää tunnin.
Kohta on myöhempi kuin onkaan,
yötaivas hohtaa rantaloman sinistä.
Olet unohtanut millaista on kirkua.
Niiden tuntien takia, joita ei ole
vielä ollut, et koskaan muista,
millaista silloin oikein oli
kun ajattelit
näin, toivoit.
TODISTAJA
Eläintenhoitaja halaa
urosleijonaa takaapäin
kuin makuupussia.
Leijona on yksinhuoltajaisä,
sen pentu suuttuu.
Yhdessä he käyvät raatelupuuhiin
ja viskaavat eläintenhoitajan sillalta alikulkukäytävän suulle.
Olin vähällä mennä apuun.
Tämä kaupunki on tauti, joka syö päähän ohuita reittejä.
Kummitushotelleissa asuvat tyhjät enkelit,
tapeteissa on pieniä taloja preerialla.
Naiset tietävät keitä ovat ja tanssivat peilin kanssa.
Heidän silmänsä liikkuvat sivusuuntaan.
Minä katson koska he eivät.
Pullot ovat täysiä ja johdot roikkuvat
pisteestä A pisteeseen X
Tulen tähän kaupunkiin olemaan etäinen.
Tiet ovat jäässä,
niillä on hyvä mennä ja tulla.
Täytyykö minun tietää ketä kumarran,
täytyykö minun sijaita
kirjaimellisesti.
MUUTOKSET
Jos lapsesi nukkuu puun alla, on sinun
oltava valmis loikkaamaan parvekkeelta.
Pian on Yhdysvalloissakin taas suutareita.
Miten muuttavat linnut väriään.
Vastaranta peittyy tyhjään.
Siellä asuvat tuntemattomat lajit.
Kun muutat maasta, kuolet
ja menetät aurinkosi.
Kuka puhuu (1992)
PALJASJALKAINEN PUHEOPPI
Vastasyntyneet eivät naura.
Aluksi ihminen itkee
erilaisia itkuja.
Sitten itkun päälle muurataan puhe,
parkumisen jalompi muoto,
jonka alta mikään ei paljastu.
Viimeisenä tulee nauru
jotka kysyy kaikki kysymykset.
Puheen paras ruumiinosa on raajat,
tasankointiaanin tamppaava askel,
alastoman kuusivuotiaan maraton kallioluodolla
kun tuuli kohtaa voittamattoman,
mikään ei ole vielä vastassa
KUOLEMISEN ASENNOT
Opas johdattaa opetuslapsensa
läpi kappelin kylmien kerrosten
rukoustilasta sarkofageille.
Oppaan esitys on tanssi.
Kirkkaiden lasimaalausten valossa
nukkuu vaippaan peitetty
poika kuin eucalyptuspastilli.
Ihmiset siirtyvät maasta
toiseen ja yrittävät muistaa,
ajattelevat sitä miten kuolema tarvitsee
ympärilleen valoa tilaa tarinoita avaruutta
Viimeisen käytävän suulla me
pudotamme käteen lantit
JULIA
Meidän on jokaisen otettava häntä
kädestä ja hipaistava hänen kiiltävää rintaansa.
Joutsenet nukkuvat kaula kiemuralla.
Julia on parvekkeellaan valkeassa asussa
ja pakahtuu.
Hänen hautaholvinsa hohkaa jäistä usvaa.
Hänen tekonsa on kuuluisa
se on pääasia.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.