Heiskanen, Liisa
Elämäkertatietoa
Asuinpaikka Eno vuodesta 1953
Perhesuhteet: Naimisissa
Meriitit:
Lieksan kulttuurilautakunnan ja Brahean kriivareiden järjestämän Mätäsvaara-aiheisen näytelmäkirjoituskilpailun 1. palkinto näytelmällä Kumu kuuluu 1986
Kuopion, Mikkelin ja Pohjois-Karjalan läänin taidetoimikuntien järjestämän itäsuomalaisen näytelmän kirjoituskilpailun 1. palkinto näytelmällä Hallavaara 1992
Ura:
Kauppakoulu
Konttoristi, eläkkeellä
Perhesuhteet: Naimisissa
Meriitit:
Lieksan kulttuurilautakunnan ja Brahean kriivareiden järjestämän Mätäsvaara-aiheisen näytelmäkirjoituskilpailun 1. palkinto näytelmällä Kumu kuuluu 1986
Kuopion, Mikkelin ja Pohjois-Karjalan läänin taidetoimikuntien järjestämän itäsuomalaisen näytelmän kirjoituskilpailun 1. palkinto näytelmällä Hallavaara 1992
Ura:
Kauppakoulu
Konttoristi, eläkkeellä
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Näytelmät:
Punapirtin humaniitta. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1985
Kumu kuuluu. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1986
Loikkari lomakylässä. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1986
Espanjan ruusu. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1987
Rouva ministerin vierailu. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1987
Diploomimaalaiset. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1988
Koivu ja kotitähti. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1988
Pimeään katsominen rauhoittaa. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1989
Siniset kahvikupit. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1989
Kesäkeikka. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1990
Auringonpilkkuja. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1992
Hallavaaran muisto. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1992
Mäkimaalla - kotona. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1993
Maarian piha. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1994
Kuka pyytää anteeksi. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1995
Euroopan pelättimet. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1996
Semmonen Eemeli. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1997
Sortavalan serkut. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1998
Kukkamuuri. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 2000
Kurkimäkeläiset. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 2001
Pielisjärven lapset ja partisaanit. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 2001
Meijän Onni. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 2003
Afrikan morsian. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 2005
Vihan varjot. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 2006
Paavalin perinnöt ja mummon miljoonat. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 2007
Suhteet sekaisin. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 2009
Sanomalehtipakinoita Karjalan maassa 1985-2004 ja Pielisjokiseudussa 1978-
Tekstit kokoomateoksissa:
Sylillinen toista ihmistä : antologia. Ukri 1978
Kirkukaa keltaiset terälehdet : runoantologia. Ukri 1981
Rinki : 12 novellia. Ukri 1983
Perillä etsiessään : runoantologia. Ukri 1985
Joutsentrumpetit. Brahean kriivarit 1987
Pääskyjen sadetanssi : tekstejä luonnosta, maisemasta ja miljööstä. Maaseudun sivistysliitto 1988
Punapirtin humaniitta. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1985
Kumu kuuluu. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1986
Loikkari lomakylässä. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1986
Espanjan ruusu. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1987
Rouva ministerin vierailu. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1987
Diploomimaalaiset. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1988
Koivu ja kotitähti. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1988
Pimeään katsominen rauhoittaa. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1989
Siniset kahvikupit. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1989
Kesäkeikka. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1990
Auringonpilkkuja. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1992
Hallavaaran muisto. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1992
Mäkimaalla - kotona. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1993
Maarian piha. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1994
Kuka pyytää anteeksi. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1995
Euroopan pelättimet. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1996
Semmonen Eemeli. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1997
Sortavalan serkut. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1998
Kukkamuuri. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 2000
Kurkimäkeläiset. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 2001
Pielisjärven lapset ja partisaanit. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 2001
Meijän Onni. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 2003
Afrikan morsian. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 2005
Vihan varjot. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 2006
Paavalin perinnöt ja mummon miljoonat. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 2007
Suhteet sekaisin. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 2009
Sanomalehtipakinoita Karjalan maassa 1985-2004 ja Pielisjokiseudussa 1978-
Tekstit kokoomateoksissa:
Sylillinen toista ihmistä : antologia. Ukri 1978
Kirkukaa keltaiset terälehdet : runoantologia. Ukri 1981
Rinki : 12 novellia. Ukri 1983
Perillä etsiessään : runoantologia. Ukri 1985
Joutsentrumpetit. Brahean kriivarit 1987
Pääskyjen sadetanssi : tekstejä luonnosta, maisemasta ja miljööstä. Maaseudun sivistysliitto 1988
Tekstinäyte
Poika kipaisee polulle, paljasjaloin, paitasillaan. Yökasteinen ruohikko takertuu sääriin. Sammakko säikkyy läpsiviä jalkoja, loikkaa heinikon vihreään hämärään. Koivujen lehtevissä latvoissa humistelee tuuli, kesäyön unestaan herätetty ikävä tuuli. Sillä on kolkkoa kerrottavaa.
Hätäiset askelet juoksuttavat eteenpäin. Itkuiset silmät etsivät.
Löytävät.
Siinä he ovatkin. Kaikki.
Viisivuotias on joskus nähnyt teurastuspaikan. Kun on otettu vasikka hengiltä, tai sika. Suolia ja verta on nähnyt, sisälmyksiä.
Tämä oli jotain samaa. Mutta missä olivat teurastetut eläimet. Siinä oli kasassa tuttuja ihmisiä, kuin väsähtäneenä jostain raskaasta urakasta. Oli äiti ja ne pienimmät, veli ja sisko. Oli myös naapurin väki, kaikki viisi lasta, heidän äiti ja äidin sisko. Seitsemän ihmistä asui naapurissa, tiesi poika. Se kahdeksas, isä, oli kuollut sodassa.
Kymmenen ihmistä oli siinä ruumiskasassa. Poika tuskin osasi laskea kymmeneen. Mutta oman äidin hän siitä tunsi ja pikkuveljen ja pikkusiskon. Kasvot olivat outoja, mutta nuo puhtaat vaatteet oli saunan jälkeen pantu päälle. Silloin puhtaat, nyt punaruskealaikkuisiksi ryvettyneinä. Naapurin tytöllä mustikkaiset sormet.
---
Viisivuotias juoksee toiseen naapuriin. Jossakin piti olla eläviä ihmisiä. Jonkun pitäisi sanoa, että ei ole mitään hätää. Aikuisen käden piäisi silittää hänen tukkaansa, vaikka kupeelleenkin vetäistä ja sanoa, no mitäs se poika nyt, mikä se semmoinen hätä on. Eihän tässä mikä oo. Ihanko se itku piäsöö isolta mieheltä. No elähän nyt.
Jossakin piti olla aikuinen elävä ihminen.
Ei ollut naapurissa.
Vain liikkumaton kasa naapurin ihmisiä. Äiti ja pienet tytöt. Kuusivuotias ja puolivuotias, pienempi kuin nukke äitinsä kainalossa. Kaikki valkoisissaan, puhtaissa lauantaisaunan jälkeisissä paidoissaan. Silloin puhtaissa, nyt punaisen veren tahraamissa.
Ei ollut naapurissa eläviä ihmisiä.
[Pielisjärven lapset ja partisaanit. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 2001, s. 19-20]
Hätäiset askelet juoksuttavat eteenpäin. Itkuiset silmät etsivät.
Löytävät.
Siinä he ovatkin. Kaikki.
Viisivuotias on joskus nähnyt teurastuspaikan. Kun on otettu vasikka hengiltä, tai sika. Suolia ja verta on nähnyt, sisälmyksiä.
Tämä oli jotain samaa. Mutta missä olivat teurastetut eläimet. Siinä oli kasassa tuttuja ihmisiä, kuin väsähtäneenä jostain raskaasta urakasta. Oli äiti ja ne pienimmät, veli ja sisko. Oli myös naapurin väki, kaikki viisi lasta, heidän äiti ja äidin sisko. Seitsemän ihmistä asui naapurissa, tiesi poika. Se kahdeksas, isä, oli kuollut sodassa.
Kymmenen ihmistä oli siinä ruumiskasassa. Poika tuskin osasi laskea kymmeneen. Mutta oman äidin hän siitä tunsi ja pikkuveljen ja pikkusiskon. Kasvot olivat outoja, mutta nuo puhtaat vaatteet oli saunan jälkeen pantu päälle. Silloin puhtaat, nyt punaruskealaikkuisiksi ryvettyneinä. Naapurin tytöllä mustikkaiset sormet.
---
Viisivuotias juoksee toiseen naapuriin. Jossakin piti olla eläviä ihmisiä. Jonkun pitäisi sanoa, että ei ole mitään hätää. Aikuisen käden piäisi silittää hänen tukkaansa, vaikka kupeelleenkin vetäistä ja sanoa, no mitäs se poika nyt, mikä se semmoinen hätä on. Eihän tässä mikä oo. Ihanko se itku piäsöö isolta mieheltä. No elähän nyt.
Jossakin piti olla aikuinen elävä ihminen.
Ei ollut naapurissa.
Vain liikkumaton kasa naapurin ihmisiä. Äiti ja pienet tytöt. Kuusivuotias ja puolivuotias, pienempi kuin nukke äitinsä kainalossa. Kaikki valkoisissaan, puhtaissa lauantaisaunan jälkeisissä paidoissaan. Silloin puhtaissa, nyt punaisen veren tahraamissa.
Ei ollut naapurissa eläviä ihmisiä.
[Pielisjärven lapset ja partisaanit. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 2001, s. 19-20]