Varjo Kiasman seinällä

Johannes Salmisen kirjoittaessa päiväkirjamerkinnöistäkin syntyy valmiiksi hiottua esseistiikkaa. Salmisen vuoden 2003 aikana tekemät merkinnät liikkuvat laajalla alueella: luonnossa, päivänpolitiikassa, historiassa, kirjallisuudessa, islamilaisessa fundamentalismissa jne. Pienistäkin havainnoista kasvaa suuria, ajatuksia herättäviä yhteyksiä. Runeberg ei jätä kirjoittajaa rauhaan: "Sodan ja soturien ihannointi kyllästyttää lopulta Tarinoissa, ja niinpä luen "Ainoan hetken" palauttaakseni uskoni Runebergiin."..."Miten kauaksi olemmekaan tulleet kiínalaisesta kirjallisuudesta ja sen peittelemättömästä sotimisen halveksunnasta." Salminen korostaa myös rituaalien merkitystä, katolisen messun "hiljaisuus on latautuneempi kuin kaikki saarnat yhtensä."..."Jos Jumala on salaperäinen perhonen, jota emme voi koskaan pyydystää, teologeille hän on valmiiksi kuollut ja naulittu. Sitäkin selvemmin aistimme siipien elävän suhinan jossain Mondrianin tapaisessa taiteilijassa."
(Sanojen aika)