Westermarck, Helena
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Taiteilija, kirjailija, naisasianainen Helena Westermarck, 1894. Daniel Nyblin. Museoviraston kuvakokoelmat.
Elämäkertatietoa
s. 20.11.1857 Helsingissä
k. 6.4.1938 Helsingissä
Helena Westermarck oli naistietoinen suomenruotsalainen kirjailija ja lehtinainen, myös tunnettu kuvataiteilijana sekä naisasian edistäjänä. Westermarckin kirjallinen tuotanto syntyi 1890-luvulta lähtien muutaman vuosikymmenen aikana. Tuotannolle ominaista on realismin ihanne, vapaustematiikka sekä yhteiskunnallisesti kantaaottava asenne. Teksteissään Westermarck kehitti lisäksi yhä johdonmukaisempaa naistietoisuutta, esimerkiksi romaanitrilogiassaan Tecken och minnesskrift från adertonhundratalet (1900‒1911). Hänen teoksissa elinvoimaiset, kapinalliset ammattinaiset ja perinteiset, elämässään vähemmän menestyneet naiset asetetaan vastakkain. Erityisen merkittävää Westermarckin kirjallisessa työssä ovat hänen naisten historiaa luotaavat teoksensa, esimerkiksi elämäkerrat Suomen historian merkittävistä naisista kuten Fredrika Runebergistä, kirjailija Adelaïde Ehrnroothista tai Suomen ensimmäisestä naislääkäristä, Rosina Heikelistä.
(Klassikkokirjasto)
- - -
Helena Charlotta Westermarck oli Ina Langen tavoin lahjakas useilla taiteenaloilla. Hän oli kulttuuriperheen tytär (s. 1857 Helsinki), jolla oli nuoruudessaan kaikki mahdollisuudet omien kykyjensä kehittämiseen. Hän aloitti kuvataideopinnot 17-vuotiaana ja jatkoi niitä Pariisissa 1880-luvulla. Vuonna 1884 hän sairastui keuhkotautiin, toipui, mutta ei enää kyennyt rasittavaan maalaustyöhön. Hän oli jo sairasvuosinaan kirjoitellut taidearvosteluja sekä novelleja ja esseitä Pinsk Tidskriftiin, ja niistä koostuivat ensimmäiset teokset Ur studieboken I-II, berättelser och utkast (1890-91).
Laajan sivistyksen saanut ja paljon ulkomailla oleskellut Westermarck koki kotimaan henkisen ilmapiirin ja etenkin naisen aseman masentavan ahtaana. Hän julisti naisten itsenäistymisen olevan välttämätöntä kansakunnan kehityksen kannalta. Naisen aseman ongelmat, etenkin ristiriita miehen naisihanteiden ja naisen oman minäkuvan välillä, ovat keskeisiä hänen kaunokirjallisessa tuotannossaan. Romaanitrilogia Tecken och minneskrift från adertonhundratalet (I fru Ulrikas hem, 1900, Ljud i natten, 1903 ja Vandrare, 1910) edustaa uudenlaista historiallista romaania, sillä siinä analysoidaan aikakauden naiskäsitystä sen omista edellytyksistä lähtien. Naishistoria oli myös monien Helena Westermarckin tutkimusten kohteena. Julkaistessaan merkittäviä elämäkertoja (esim. Fredrika Runebergista ja Adelaide Ehrnroothista) hän siirsi 1800-luvun naiskirjallisuuden perintöä uudelle vuosikymmenelle. Sara Wacklinin muistelmien uusi painos laajoine johdantoineen (1919) oli sekin Helena Westermarckin toimittama. Tuotantoon kuuluu myös kansansatukokoelma Nyländska folksagor berättade för ungdom af Helena Westermarck (1897). Kokoelman sadut on muokattu uusmaalaisista, suomenruotsalaiseen perinteeseen kuuluvista saduista erityisesti nuorille sopiviksi.
Helena Westermarck on myös osa suomalaisen naisliikkeen historiaa: hän oli Uniooni Naisasialiiton sihteeri vv. 1892-96 ja toimitti Unioonin Nutid-lehteä v:sta 1895. Vielä muistelmateoksessaan (postuumi Mina levnadsminnen, 1941) hän uudistaa ohjelmanjulistuksen, jonka julkaisi Nutid-lehdessä v. 1895. Sen ydin on, ettei nainen saa istua kädet sylissä odottamassa miehen hankkivan kaiken hänen toivomansa, vaan hänen on omalla toiminnallaan saavutettava päämääränsä. Helena Westermarckin oma työntäyteinen, pitkä elämä (k. 1938) oli oiva esimerkki tämän julistuksen toteuttamisesta.
Lähteet:
Biograafisia tietoja Suomen naisista eri työaloilla. Helsinki 1896.
Rosenqvist, Kerstin: Finlandssvensk barnlitteratur fram till år 1900. Litteratur och samhälle 1974:2. Uppsala 1974.
"Sain roolin johon en mahdu". Suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja. Toim. Maria-Liisa Nevala. Helsinki 1989.
Saran unohdetut sisaret. Oulun kaupunginkirjasto. 1990.
k. 6.4.1938 Helsingissä
Helena Westermarck oli naistietoinen suomenruotsalainen kirjailija ja lehtinainen, myös tunnettu kuvataiteilijana sekä naisasian edistäjänä. Westermarckin kirjallinen tuotanto syntyi 1890-luvulta lähtien muutaman vuosikymmenen aikana. Tuotannolle ominaista on realismin ihanne, vapaustematiikka sekä yhteiskunnallisesti kantaaottava asenne. Teksteissään Westermarck kehitti lisäksi yhä johdonmukaisempaa naistietoisuutta, esimerkiksi romaanitrilogiassaan Tecken och minnesskrift från adertonhundratalet (1900‒1911). Hänen teoksissa elinvoimaiset, kapinalliset ammattinaiset ja perinteiset, elämässään vähemmän menestyneet naiset asetetaan vastakkain. Erityisen merkittävää Westermarckin kirjallisessa työssä ovat hänen naisten historiaa luotaavat teoksensa, esimerkiksi elämäkerrat Suomen historian merkittävistä naisista kuten Fredrika Runebergistä, kirjailija Adelaïde Ehrnroothista tai Suomen ensimmäisestä naislääkäristä, Rosina Heikelistä.
(Klassikkokirjasto)
- - -
Helena Charlotta Westermarck oli Ina Langen tavoin lahjakas useilla taiteenaloilla. Hän oli kulttuuriperheen tytär (s. 1857 Helsinki), jolla oli nuoruudessaan kaikki mahdollisuudet omien kykyjensä kehittämiseen. Hän aloitti kuvataideopinnot 17-vuotiaana ja jatkoi niitä Pariisissa 1880-luvulla. Vuonna 1884 hän sairastui keuhkotautiin, toipui, mutta ei enää kyennyt rasittavaan maalaustyöhön. Hän oli jo sairasvuosinaan kirjoitellut taidearvosteluja sekä novelleja ja esseitä Pinsk Tidskriftiin, ja niistä koostuivat ensimmäiset teokset Ur studieboken I-II, berättelser och utkast (1890-91).
Laajan sivistyksen saanut ja paljon ulkomailla oleskellut Westermarck koki kotimaan henkisen ilmapiirin ja etenkin naisen aseman masentavan ahtaana. Hän julisti naisten itsenäistymisen olevan välttämätöntä kansakunnan kehityksen kannalta. Naisen aseman ongelmat, etenkin ristiriita miehen naisihanteiden ja naisen oman minäkuvan välillä, ovat keskeisiä hänen kaunokirjallisessa tuotannossaan. Romaanitrilogia Tecken och minneskrift från adertonhundratalet (I fru Ulrikas hem, 1900, Ljud i natten, 1903 ja Vandrare, 1910) edustaa uudenlaista historiallista romaania, sillä siinä analysoidaan aikakauden naiskäsitystä sen omista edellytyksistä lähtien. Naishistoria oli myös monien Helena Westermarckin tutkimusten kohteena. Julkaistessaan merkittäviä elämäkertoja (esim. Fredrika Runebergista ja Adelaide Ehrnroothista) hän siirsi 1800-luvun naiskirjallisuuden perintöä uudelle vuosikymmenelle. Sara Wacklinin muistelmien uusi painos laajoine johdantoineen (1919) oli sekin Helena Westermarckin toimittama. Tuotantoon kuuluu myös kansansatukokoelma Nyländska folksagor berättade för ungdom af Helena Westermarck (1897). Kokoelman sadut on muokattu uusmaalaisista, suomenruotsalaiseen perinteeseen kuuluvista saduista erityisesti nuorille sopiviksi.
Helena Westermarck on myös osa suomalaisen naisliikkeen historiaa: hän oli Uniooni Naisasialiiton sihteeri vv. 1892-96 ja toimitti Unioonin Nutid-lehteä v:sta 1895. Vielä muistelmateoksessaan (postuumi Mina levnadsminnen, 1941) hän uudistaa ohjelmanjulistuksen, jonka julkaisi Nutid-lehdessä v. 1895. Sen ydin on, ettei nainen saa istua kädet sylissä odottamassa miehen hankkivan kaiken hänen toivomansa, vaan hänen on omalla toiminnallaan saavutettava päämääränsä. Helena Westermarckin oma työntäyteinen, pitkä elämä (k. 1938) oli oiva esimerkki tämän julistuksen toteuttamisesta.
Lähteet:
Biograafisia tietoja Suomen naisista eri työaloilla. Helsinki 1896.
Rosenqvist, Kerstin: Finlandssvensk barnlitteratur fram till år 1900. Litteratur och samhälle 1974:2. Uppsala 1974.
"Sain roolin johon en mahdu". Suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja. Toim. Maria-Liisa Nevala. Helsinki 1989.
Saran unohdetut sisaret. Oulun kaupunginkirjasto. 1990.