Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Haloo, kuuleeko kaupunki
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Annan isä ja äiti lähtevät matkalle Italiaan ja tyttö lähetetään maalle serkkulaan. Irma-täti ja Pentti-eno ovat tylyjä ja Niko-serkku sulkeutunut hurjapää. Naapurissa asuvat Iso ja Pikku Lampinen, ja pian Anna ihastuu vanhempaan poikaan. Maalla ei kuitenkaan ole ollenkaan mukavaa, ihmiset ovat aivan toisenlaisia kuin ne, joihin Anna on tottunut. Pahinta kaikesta on, että isää ja äitiä ei Italiasta tavoita eikä Annan paras kaveri Tuikkukaan vastaa tekstiviesteihin.
Erikoinen Niko aiheuttaa päänvaivaa omille perheenjäsenillekin. Kun kylään iskee salama, alkaa tapahtua. Minne Niko katoaa? Ja mitä tekemistä Lampisen veljeksillä on Nikon menojen kanssa?
Jännittävä ja liikuttava kasvutarina kaikille niille, joita on joskus kiusattu tai jotka ovat kiusanneet jotakuta toista. Sekä kaikille niille, jotka ovat joskus tunteneet olevansa väärään aikaan väärissä paikoissa. Tai niille, jotka haluavat vain lukea todenmakuisen ja hyvän kirjan. Teos voitti Finlandia Junior-palkinnon vuonna 2003.
(Liisa Viiala/ Sanojen aika)
Erikoinen Niko aiheuttaa päänvaivaa omille perheenjäsenillekin. Kun kylään iskee salama, alkaa tapahtua. Minne Niko katoaa? Ja mitä tekemistä Lampisen veljeksillä on Nikon menojen kanssa?
Jännittävä ja liikuttava kasvutarina kaikille niille, joita on joskus kiusattu tai jotka ovat kiusanneet jotakuta toista. Sekä kaikille niille, jotka ovat joskus tunteneet olevansa väärään aikaan väärissä paikoissa. Tai niille, jotka haluavat vain lukea todenmakuisen ja hyvän kirjan. Teos voitti Finlandia Junior-palkinnon vuonna 2003.
(Liisa Viiala/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Tapahtumapaikat
Alkukieli
Palkinto
Tekstinäyte
Aamulla Sanna heräsi siihen, että kärpänen käveli poskea pitkin. Hän huitaisi sitä kädellään.
Hän avasi silmät ja näki, miten kärpänen oli lentänyt vihreään kukkatapettiin ja käveli vihreää köynnösvartta pitkin kohti vihreää ruusunkukkaa. Missä hän oikein oli. Oli niin hiljaista ja vierasta.
Nikon Anna muisti ensimmäiseksi ja sitten loput.
Vieraassa paikassa oli vaikea nousta sängystä. Vieraassa paikassa ei tiennyt mitä ylösnousun jälkeen olisi pitänyt tehdä.
Äkkiä hän huomasi jotain tosi outoa. Huoneen ovenkahva liikkui itsekseen alas ja ylös. Äänettä alas ja ylös.
Anna oli saman tien kokonaan hereillä ja tuijotti järkyttyneenä kummitusovenkahvaa. Ehkä vanhoissa maalaistaloissa oli oikeasti kummituksia. Niin Niko ainakin oli eilen väittänyt. Niko oli kertonut, että talossa asui kaksikin kummitusta. Keittiön vanhassa kylmäkomerossa asui ikuisesti nälkäinen piikatyttö, joka kävi järsimässä palasia joulukinkusta ja työntämässä sormensa marjapuuroon. Vintin portaiden alla taas asui viisivuotiaana rappusilta pudonnut ja niskansa taittanut Tauno, Nikon isosetä. Kumpihan tämä oli. Tai sitten ei kumpikaan, vaan hänen kammariinsa yritti rosvo.
Oven takaa kuului hiljaista sipatusta.
- Kuka siellä on, Anna kuiskasi.
Vastausta ei tullut, mutta sipatus muuttui tirskunnaksi ja sitten kimeäksi kikatukseksi. Nyt oven takaa alkoi kuulua myös pehmeää tömähtelyä.
- Haloo, Anna huhuili. – Saa tulla sisäänkin.
Ovi rämähti auki, ja sisään törmäsi ovenpieleen kolahdellen iso kävelevä
pahvilaatikko. Sen alta näkyivät Nikon jalat. Laatikon perässä tuli naurusta tyrskivä Iida.
- Täältä tulee Kaunokainen ja Telkkari, Nikon ääni kumisi laatikon sisältä.
- Aha, Anna sanoi.
- Minun kehittynyt serkkuni ja hänen pikkusiskonsa, Anna huokasi mielessään. Kumpi noista oli yksitoista ja kumpi neljä vuotta vanha.
Sängystä oli kuitenkin nyt helpompi nousta.
Hän avasi silmät ja näki, miten kärpänen oli lentänyt vihreään kukkatapettiin ja käveli vihreää köynnösvartta pitkin kohti vihreää ruusunkukkaa. Missä hän oikein oli. Oli niin hiljaista ja vierasta.
Nikon Anna muisti ensimmäiseksi ja sitten loput.
Vieraassa paikassa oli vaikea nousta sängystä. Vieraassa paikassa ei tiennyt mitä ylösnousun jälkeen olisi pitänyt tehdä.
Äkkiä hän huomasi jotain tosi outoa. Huoneen ovenkahva liikkui itsekseen alas ja ylös. Äänettä alas ja ylös.
Anna oli saman tien kokonaan hereillä ja tuijotti järkyttyneenä kummitusovenkahvaa. Ehkä vanhoissa maalaistaloissa oli oikeasti kummituksia. Niin Niko ainakin oli eilen väittänyt. Niko oli kertonut, että talossa asui kaksikin kummitusta. Keittiön vanhassa kylmäkomerossa asui ikuisesti nälkäinen piikatyttö, joka kävi järsimässä palasia joulukinkusta ja työntämässä sormensa marjapuuroon. Vintin portaiden alla taas asui viisivuotiaana rappusilta pudonnut ja niskansa taittanut Tauno, Nikon isosetä. Kumpihan tämä oli. Tai sitten ei kumpikaan, vaan hänen kammariinsa yritti rosvo.
Oven takaa kuului hiljaista sipatusta.
- Kuka siellä on, Anna kuiskasi.
Vastausta ei tullut, mutta sipatus muuttui tirskunnaksi ja sitten kimeäksi kikatukseksi. Nyt oven takaa alkoi kuulua myös pehmeää tömähtelyä.
- Haloo, Anna huhuili. – Saa tulla sisäänkin.
Ovi rämähti auki, ja sisään törmäsi ovenpieleen kolahdellen iso kävelevä
pahvilaatikko. Sen alta näkyivät Nikon jalat. Laatikon perässä tuli naurusta tyrskivä Iida.
- Täältä tulee Kaunokainen ja Telkkari, Nikon ääni kumisi laatikon sisältä.
- Aha, Anna sanoi.
- Minun kehittynyt serkkuni ja hänen pikkusiskonsa, Anna huokasi mielessään. Kumpi noista oli yksitoista ja kumpi neljä vuotta vanha.
Sängystä oli kuitenkin nyt helpompi nousta.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
175