Smuul, Juhan
Elämäkertatietoa
Juhan Smuul (vuoteen 1954 saakka Johannes Schmuul; 18. helmikuuta 1922 Muhu – 13. huhtikuuta 1971 Tallinna) oli virolainen neuvostokirjailija.
Smuulin ensimmäiset runot ilmestyivät 1940-luvulla. Vuonna 1951 hän liittyi Neuvostoliiton kommunistisen puolueen jäseneksi. Venäjäksi käännetty kokoelma ”Runoja ja runoelmia” sai Stalin-palkinnon vuonna 1952. Smuul on kirjoittanut myös proosaa ja näytelmiä. Hänen tunnetuin teoksensa on matkasta Etelämantereelle kertova ”Jäätikkökirja” (Jäine raamat, 1958), josta hänelle myönnettiin Lenin-palkinto vuonna 1961. Vuonna 1965 Smuul sai Viron SNT:n kansankirjailijan arvonimen.
Vuosina 1953–1971 Smuul oli Viron kirjailijaliiton hallituksen puheenjohtaja ja vuosina 1954–1971 yksi Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksen sihteereistä. Hän toimi myös Neuvostoliiton korkeimman neuvoston edustajana. Hänet on palkittu Leninin kunniamerkillä. Vuonna 1971 perustettiin Smuulin nimeä kantava Viron SNT:n kirjallisuuspalkinto ja kirjailijan kotikylään avattiin hänestä kertova museo.[2] Nykyisin rakennuksessa toimii Muhun museo./Wikipedia
Smuulin ensimmäiset runot ilmestyivät 1940-luvulla. Vuonna 1951 hän liittyi Neuvostoliiton kommunistisen puolueen jäseneksi. Venäjäksi käännetty kokoelma ”Runoja ja runoelmia” sai Stalin-palkinnon vuonna 1952. Smuul on kirjoittanut myös proosaa ja näytelmiä. Hänen tunnetuin teoksensa on matkasta Etelämantereelle kertova ”Jäätikkökirja” (Jäine raamat, 1958), josta hänelle myönnettiin Lenin-palkinto vuonna 1961. Vuonna 1965 Smuul sai Viron SNT:n kansankirjailijan arvonimen.
Vuosina 1953–1971 Smuul oli Viron kirjailijaliiton hallituksen puheenjohtaja ja vuosina 1954–1971 yksi Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksen sihteereistä. Hän toimi myös Neuvostoliiton korkeimman neuvoston edustajana. Hänet on palkittu Leninin kunniamerkillä. Vuonna 1971 perustettiin Smuulin nimeä kantava Viron SNT:n kirjallisuuspalkinto ja kirjailijan kotikylään avattiin hänestä kertova museo.[2] Nykyisin rakennuksessa toimii Muhun museo./Wikipedia