Myrskylintu

- Etkö sine perkkele väistä! Hilden nousi seisomaan ajoreessään, minkä turkiltaan pystyi. - Väistä! Tollo! Sivuun siitä! Miinu katseli neuvosmiestä. Eikö se ymmärtänyt, että heidän vesikuormansa kaatuisi, kun he ajaisivat kinoksen kautta. Tämä vain hakkasi hevostaan, se nousi jo pystyyn ja näytti tulevan päälle. Väkeä alkoi kerääntyä paikalle. Miinu seisoi reessä. Kauppias hämmästytti häntä. Iso mies eikä enempää älliä. Hän katsoi tuikeasti miestä.
- Kyllä teidän nyt pitää väistää, Miinu sanoi kuuluvasti. Kauppias katsoi hetken suu auki Miinua. Isä näytti kalvenneen, Wallin naurahti. Lopulta kauppias sanoi mahtavalla äänellä:
- Hvarför skall barnet tala, när barnet inte förstår?
- Kyllä minäkin sen verran ymmärrän, että ei me voida väistää, kun meillä on täydet vesitiinut. Handlanden är bra och förstår själv.
Kauppias HIlden katsoi hetken Miinua. Väki ympärillä odotti. Sitten kauppias Hilden purskahti nauramaan, peruutti, kääntyi ja ajoi kinoksen kautta eteenpäin. Tumpeli helisi iloisesti. Kotona nostettiin tiinut keittiöön. Tavallisesti ne olivat kuistilla mutta nyt vesi jäätyisi siellä. Perunat, lantut, nauriit ja jäätyvät ruokatavarat säilytettiin samoin puulaatikossa keittiössä ja toisessa kamarissa. Miehet ylistivät kilvan Miinua Ulrikalle. Miten Miinu oli saanut itsensä neuvosmies Hildenin taipumaan.
- Ja ihan ruottiksi! isä kehaisi. - Meidän Miinu venskasi Hildenin kanssa.
- Miksei, tuumasi äiti, - onhan se oppinut sitä Mamsellin koulussa.
- Eikä likka yhtään pelännyt!
- On tuo Miinu vaan eri epeli, Wallinkin lisäsi höyryä.
- Ettet vaan taasen öykkäröinyt, äiti epäili. - Taisit käyttäytyä huonosti.
Huonosti? Ehei, huonosti käyttäytyi Miinun mielestä kauppias Hilden. Heillä itsellään oli oikeus puolellaan. Mutta kun oli semmoinen mahtimies vastassa, ties mitä harmia sai aikaan. Miinu sai toruja. Pitää oppia kunnioitusta.