Kivispiirassa jalokivi

Ihan mukiinmenevä eräkirja, mutta ei kylläkään mikään jalokivi. Tarinoita lukiessa tuntuu välistä siltä, että mukaan on otettu kauan sitten pöytälaatikkoon unohtuneita kirjoitelmia. Tämä ei tietenkään edellytä, että ne olisivat aivan mitäänsanomattomia, mutta mielikuva kokoelman täydentämisestä vähäpätöisemmällä aineistolla eittämättä syntyy. Haakana on aito eränkävijä, siitä ei ole epäilystäkään, kirja vain on yksi monista samanlaisista melko lukuisasti ilmestyvien eräkirjojen jonossa. Joissakin Haakanan tarinoissa on tietynlaista sytyttävää kipinää, mutta nämä ovat poikkeuksia muuten hiipuvassa hiilloksessa, jossa tosin siinäkin voi olla oikeata tunnelmaa. Eräkirjallisuuden alalla tarvittaisiin aivan uudenlaisia herätteitä ja uusien taitajien mukaantuloa. Ei voi välttyä ajatukselta, että todella sanovat ja merkittävät eräelämän kuvaukset on kirjoitettu aikoja sitten.