Mies vailla ominaisuuksia
Aikalaisarvio
Arvosteleva Kirjaluettelo oli Kouluhallituksen vuosina 1922–88 (vuosina 1908–21 alan järjestöjen) julkaisema lehti, joka sisälsi kirjastojen kirjanvalinnan tueksi tarkoitettuja lyhyitä arvosteluja uusista suomenkielisistä kirjoista. Sitä jaettiin Kirjastolehden liitteenä.
Teoksen kuvailutiedot
Ilmestynyt numerossa
10/1980
11/1987
Teosarvio
Itävaltalaisen Musilin kolmiosaista pääteosta on verrattu James Joycen ja Marcel Proustin elämänhahmotuksiin. Pääosassa on Itävalta-Unkari vuosina 1913-14 maailmansodan kynnyksellä eli Musilin kielellä Kakania, ja sen ilmiöiden tarkkailijana wieniläinen Ulrich, intellektuelli, länsimainen ihminen, joka erittelee näkemäänsä ja kokemaansa tällä kertaa sisarensa Agathen tiiviissä seurassa, perheen roolia mietiskellen, elegantisti analysoiden ikuisia totuuksia, tutkien pahan ja hyvän olemusta. Seurapiirien kutsuilla, keskusteluissa ja pohdiskeluissa on takana byrokraattinen, tiukka hierarkia, mihin Ulrichkin on valjastettu vetämään keisarin 70-vuotisjuhlien komiteaa, Musil ei päästä lukijaansa helpolla: rakenne on hitaasti etenevä, jatkuvien pitkien ongelmien kirjavoittamaa kudelmaa, missä välistä iskee kuitenkin satiirin kirpeä neula.
Kolmena osana ilmestyvä Musilin pääteos kuvaa rappeutuvaa byrokratiaa Kakaniassa eli Itävalta-Unkarissa 1. maailmansodan aikoihin. Joycen ja Proustin rinnalla, mutta kyynisesti epäillen ja mustaa huumoria viljellen, Musil pyrkii luomaan kokonaisen elämän 32-vuotiaan aatelismies Ulrichin, Miehen ilman ominaisuuksia, välityksellä. Hänet nimitetään paralleeliaktion pääsihteeriksi - sinänsä jo herkullinen piikki meilläkin - eli hoitamaan 1918 tapahtuvaa hallitsijan 70-vuotisjuhlaa upeammin kuin kilpailijan. Ulrichia kiinnostavat kuitenkin niin monet asiat, mm. himomurhaaja Moosbrugger, että pituudestaan huolimatta Musil on tehnyt pirullisen hauskaa, mukaansatempaavan älykästä näkemystä sopivin annoksin nautittavaksi. On varaa valita: meikäläistä viehättää esitys kenraalin tunkeutumisesta kirjastoon kysymään huomattavinta ajatusta (s. 472), mihin lopulta vain kirjastoapulainen pystyy antamaan vastauksen, kriitikkoa kenties tölväisy entisistä runoilijoista ja poliitikkoja tai virkamiehiä tuskin mikään, jolleivät pysty nauramaan itselleen. Sellaisia ei Ulrichkaan näytä löytävän.