Piirainen, Mikko

Kevätaamuna lävitse sumun
lintuin laulu mun korviini soi.
Käen kukunta ensimmäinen
se mieleni herkäksi loi.

Mulla muistona aikain menneen
nuo äänet jo sielussa on.
Olet kevät taas, kuten ennen,
yhtä kallis ja korvaamaton.

Nyt taasen on riemujen aika,

kevättulvat jo huuhtovat maita.
Nyt aamut ja illat on valoisat,
niin oudon armahat.

Nyt yötkin on lempeää odotusta.
Kohta oottavi siementä musta multa.
Se kohta multahan uppoaa,
iki-ihme siinä taas tapahtuu.

[Niitä näitä Nurmeksesta. Nurmes-seura 1974, s. 11]