Joutsijärvi, Jonimatti

Kuvatiedoston lataaminen

Photograph information

© Olli-Pekka Tennilä

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Koulutus tai tutkinto

Luottamustehtävät ja jäsenyydet

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

antologiat

Tyyppi

runokokoelmat

Kirjailijan omat sanat

Kirjoittamisesta, 2.4.2009

Pitäen ajatusta avoinna, seuraten kokemishetkellä ajatuksen ja tunteen
taipumista jonkin vielä tuntemattoman puoleensavetäjän suuntaan, voin
kirjoittaa kysyen, ehdottaen ja muodostaen tietynlaista olemista ruumiini ja
tekstin kudokseen. Tämä prosessi on avoin kuin suoni verenkierrossa: veren
hiutaleita harhautuu määrätietoisesti ulos suonen seinämistä, mutta
valtauomassa pysyy niin paljon verta, että voidaan puhua suonen
seinämistä. Taipumus johdattaa harhaan, mutta siitä luopumalla on vailla
johdatusta, vailla jännitettä, joka muuntaisi kieltä ja olemista suhteessa
toisiinsa ja kohti jotakin muuta. Taipumus määrää ainakin siitä, mitä
luulen tämän muun olevan, samalla taipumus määrää kaaoksensietoni:
kuinka laajasti voin myöntää ja sallia tämän muun olevan todellakin
jotakin muuta kuin luulen. Kykenenkö seuraamaan sitä, mikä vetää
puoleensa ja pidättäytymään sen valtaamisesta, siihen tarketumiseta
omistusvimmassa, joka välttämättä estää tarkan havainnon ja minkään
tuoreen vaikutelman vastaanoton? Näitä yhtäaikaisia avautumia kielessä ja
olemisessa on vaalittava. Ne ovat perin herkkiä - tai pikemmin, en tiedä
kuinka kestäviä ne ovat. Siksi niiden avoimuus on valikoivaa ja siksi
niiden salassapito on tiettyyn rajaan välttämätöntä. Salassapitoa on
monenlaista. Myös tämä kirjoitus on salassa, vaikka saat lukea tätä.
Kielen ja olemisen avautuminen toisiinsa seuraa kenties sisäisessä
kokemuksessa tapahtuvasta kaksitahoisesta myöntämisestä tai innostuksesta:
ensinnä, kieli on totta, ja toisena, minussa kohtaavat maailmat, jotka
kitkaisesti sytyttävät minut tuleen. Kielen totuus on tuntematonta, siihen
ei siis ole mitään syytä ankkuroida vääriä toiveita ja luulovarmuuksia.
Tuli minussa on elämää, olemisen mahdollistava jännite, siihen on siis
hyvä luottaa ja ottaa pelko vain yhtenä liekin sävynä, jonka ympärillä
kirkkaammat ja tummemmat sävyt vapauttavat pelkoon sidotun voiman.

Motto: Hautomatta ei synny lintuja.

Elämäkertatietoa

Mirkka Rekola seuran hallituksen jäsen

---

Jonimatti Joutsijärvi (s. 1984) on turkulainen runoilija ja kriitikko. Hänen esikoiskokoelmansa Tule on minun nimeni julkaistiin 2007. Joutsijärven runoja on aiemmin julkaistu mm. Reviiri 2005- ja Motmot 2005 -julkaisuissa sekä nokturno.org -sivustolla.

Lukukeskus

---

Jonimatti Joutsijärvi (s.1984) on monipuolisesti runouden, esseistiikan ja esitystaiteen parissa työskentelevä tekijä. Hän on valmistunut maisteriksi Turun yliopistosta uskontotiede pääaineenaan ja opiskellut aiemmin Oriveden opistossa sekä Turun Taideakatemiassa. Joutsijärven esikoiskokoelma Tule on minun nimeni (ntamo) julkaistiin vuonna 2007, jonka jälkeen häneltä on julkaistu kokoelma Aloitan alusta. Alan laulaa (ntamo, 2010) sekä kehollisuutta runouden lukemisessa ja kirjoittamisessa pohtiva esseekokoelma Ei mikään itsessään (Sanasato, 2010). Joutsijärvi on kokenut ja vakuuttava esiintyjä niin luennoidessaan kuin omia tekstejä esittäessään. Hän toimi Saaren Kartanon residenssin kutsutaiteilijana talvella 2014-15.

(Poesia)

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Artikkeleita ja esseitä eri julkaisuissa, mm.

* TULOSSA Kirje nuorelle runoilijalle, Tuli&Savu, nor 98, 4/2019
*Artikkeli Vesa Hapaalan Karhunkivestä kokoelmassa Suo, kuokka ja
diversiteetti, toim. Markku Eskelinen ja Leevi Lehto, ntamo 2018.
* ”Tienpääntie”, essee Koneen Säätiön Saaren Kartanon residenssin
10-vuotisjuhlan juhlakirjassa, 2018.
* ”Ihmisluonto kirjoittaa havainnon luonteesta – Vaikutelmia
luontokirjoituksesta nykyrunoudessa”, essee, Tuli&Savu #89, 2017.
* "Miksi kuunteleminen on vaikeaa? − Hyökkääviä kysymyksiä,
altavastaavia vastauksia", essee, Jano #5, www.janolehti.fi, 2017.
* ”Sirpaleita kirjallisessa tilassa – Fragmentista ja
fragmentaarisuudesta”, essee, Tuli&Savu #86, 2016.
* ”Rummulla, ainakin kolme maailmaa”, essee juurillemenosta ja
pohjoisesta, Kaltio 2/2016.
* ”MISTÄ TULET NOIN PALASINA, RANKKASADE? – runossa loisiva essee”,
Tuli&Savu 1/2016
*”Kynnys kutsuu yli”, essee runouden lukemisesta, Nuoren Voiman
Runous-numero, 2014.
* ”Tuolla puolen tarinaa alkaa ääni – Keijo Virtasen Leimuavasta
hiljaisuudesta ja sen lukemisesta”, verkkoantologiassa Esseitä
suomalaisesta kokeellisesta proosasta, toim. Anna Helle ja Juri Joensuu,
www.mahdollisenkirjallisuudenseura.net, Mahdollisen Kirjallisuuden Seura
2014.
* Kirjoitin kirjallisuuskritiikkejä vuosina 2004–2014 yli 50 kpl
pääasiassa runoudesta mm. seuraaviin julkaisuihin: Kaltio, Parnasso,
Kiiltomato-verkkolehti, Tuli&Savu, Nuori Voima ja Turun sanomat.
*Ei mikään itsessään : esseitä, fragmentteja ja kirje, SanaSato 2010

Tekstinäyte

"Lopulta saavun metsänreunaan
Näen puiden siimeksessä
syyspaljaassa metsässä
miehen, jonka kasvot ja yläruumis
runkojen ja vähien oksien peitossa
jalat tukevasti maassa, näkyvissä
Kuin puu, hän odottaa
minuako. Näen hänet hieman lähempää,
yhä risukon takana persoonaton väkevä ruumis
kankaattomassa majassa"

kokoelmasta Esiinkaivatut, s. 112, Palladium Kirjat 2019

Lähteitä ja viittauksia

Suomalaisia nykyrunoilijoita 2. Avain, 2011.