Kalajoki, Mikko

Me ollaan yksinäisiä susia, jotka on eksyny laumasta. Sudenpentuihin meitä ei koskaan huolittu eikä meidän vyönsoljessa lue aina valmiina, sillä me ollaan pahasti kesken. Me ollaan yksinhuoltajien poikia, mutta meidän huoltokirja on kaikkea muuta kuin täydellinen. Meidän äitejä pidetään huolimattomina, vaikka niillä on ollut enemmän huolia kuin kokonaisella keskiluokalla keskimäärin. Muiden mukana me lauletaan olevamme taimia sun tarhassas, mutta me kasvetaan alusta saakka hiukan vinoon ja hakeudutaan luonnostaan viljelylaatikon hämärimpään nurkkaan, veljeillään nokkosten kanssa ja saadaan vaikutteita voikukilta, ja vaikka me asiasta vastaavan ministeriön osavuosikatsauksen mukaan saadaanki sama määrä valoa ja lannoitteita ku meidän hyväosaset ikätoverit, niin paskat saadaan! Meille ei järjestetä teemasynttäreitä eikä meitä kyyditetä konservatorioon soittotunneille, ei meidän edestä aurata lumia eikä hiekoteta käytäviä. Ei meitä lellitä ja lällitä, palvota ja palkita eikä meille lässytetä imeliä iltasatuja joissa on onnellinen loppu. Ei meidän isillä ole työsuhdeautoja, sulkapallovuoroja, perintöosuuksia tai vuorotteluvapaita. Eihän meillä ole edes isiä! Ja jos sattumalta onki, niin niillä on kohonneet kolesteroliarvot, orastava alkoholiongelma, laajennettu lähestymiskielto, valtio-osuuden verran liikaa velkaa, huono pintaverenkierto ja keskiarvoa suurempi kuolleisuusriski. Eikä me olla sen parempia ite, koska ei omena kauas puusta putoa, se putoaa ihan puun juureen ja se on pinnalta tummentunu, happaman makunen ja sisältä mätä. Sen siemenkota sisältää mikroskooppisen makaronia muistuttavan pätkän meidän DNA:ta, joka määrää sen, mitä meistä tulee ja mitä meistä ei tule, ennen kaikkea sen mitä ei tule. Meistä ei tule diplomi-insinöörejä, lastenkirurgeja, työväenopiston rehtoreita eikä liikennelentäjiä. Me ei mennä upseerikouluun eikä oikeustieteellisen valmennuskursseille, me mennään ilman verokorttia raksalle ja ilman pyyheliinaa kisahallin punttisalille, sinneki pummilla. Meistä ei tule vanhempainyhdistyksen jäseniä eikä kunnanvaltuutettuja, ei peruskoulun opettajia eikä partiojohtajia. Mutta jos ja vain jos tähdet on oikeassa asennossa ja biorytmit lyö kerranki tasatahtia, meistä voi tulla pokeriammattilaisia tai portsareita, mäkihyppääjiä tai miinanraivaajia, tatuointimalleja tai tilastollisia yllättäjiä. Meistä on mahdotonta saada yhteiskuvaa, koska se kuva hajoaa saman tien niin moneksi pirstaleeksi, ettei edes sosiaalialan korkeimman tutkinnon suorittanu ammattiauttaja pysty saamaan siitä pikselipikkelsistä ehyttä excel-taulukkoa.