Turunen, Merja Une
Elämäkertatietoa
Merja Une Turunen on kristillinen romaani- ja novellikirjailija ja ahkera antologiakirjoittaja, joka on julkaissut myös kirja-arvosteluja ja muita lehtitekstejä. Lisäksi hän on kirjoittanut runoja ja näytelmän yhdessä Irina Noramiehen kanssa.
Turunen välittää valoisilla kirjoillaan lukijalle toivoa. Teosten rakenne on konstailematon, henkilöhahmot vähillä keinoilla luotuja ja tapahtumat soljuvat luontevasti. Omimmalla alallaan Turunen on ihmisten ja ihmissuhteiden kuvaajana. Hän asettaa henkilönsä valintatilanteisiin, joissa löytyy mahdollisuus sisäiseen kasvuun.
Turunen välittää valoisilla kirjoillaan lukijalle toivoa. Teosten rakenne on konstailematon, henkilöhahmot vähillä keinoilla luotuja ja tapahtumat soljuvat luontevasti. Omimmalla alallaan Turunen on ihmisten ja ihmissuhteiden kuvaajana. Hän asettaa henkilönsä valintatilanteisiin, joissa löytyy mahdollisuus sisäiseen kasvuun.
Romaani Punainen lanka kertoo aikuisen naisen tiestä oman paikkansa täyttäjäksi. Päähenkilö, nuoren perheen äiti, lakkaa elämästä puolisonsa varjossa.
Palmupuisto on romaani itsetuntemusta ja elämänymmärrystä lisäävästä Lähi-idän matkasta. Käynti Herodionin kaivauksilla on metafora tutustumisesta oman sielun syvyyksiin. Kotimaan kulttuurikin tulee kaukomailla uuteen valoon. Samalla kun matka virkistää yleisesti, pyhyyden kosketus elvyttää uskonelämän.
Katriina Kajannes
Merja Turunen o.s. Perälä
Koulutus: Ylioppilas. Opiskellut klassista laulua, lausuntaa, radio- ja tv-toimittamista, filmaamista ja kuvataiteita.
Luottamustoimet: Suomen Kristillisen Liiton Keski-Suomen piirin naisosaston sihteeri 1973-1980. Petäjäveden kulttuurilautakunnan jäsen 1977 - 1983.
Palkinnot: Kirjapajan, Poikien keskuksen ja Kertojien kerhon Tarinakilpailun kunniamaininta vuonna 1986
"Kirjoittaminen on ollut lapsuudestani asti tärkeä osa elämääni. Kotona molemmat vanhempani antoivat esikuvan taiteen tekemiseen. Raamatun psalmeilla on ollut korvaamaton merkitys elämässäni. Syvästi vaikuttanein kirja on Profeettojen kieli, jonka on kirjoittanut Robert St. John."
Palmupuisto on romaani itsetuntemusta ja elämänymmärrystä lisäävästä Lähi-idän matkasta. Käynti Herodionin kaivauksilla on metafora tutustumisesta oman sielun syvyyksiin. Kotimaan kulttuurikin tulee kaukomailla uuteen valoon. Samalla kun matka virkistää yleisesti, pyhyyden kosketus elvyttää uskonelämän.
Katriina Kajannes
Merja Turunen o.s. Perälä
Koulutus: Ylioppilas. Opiskellut klassista laulua, lausuntaa, radio- ja tv-toimittamista, filmaamista ja kuvataiteita.
Luottamustoimet: Suomen Kristillisen Liiton Keski-Suomen piirin naisosaston sihteeri 1973-1980. Petäjäveden kulttuurilautakunnan jäsen 1977 - 1983.
Palkinnot: Kirjapajan, Poikien keskuksen ja Kertojien kerhon Tarinakilpailun kunniamaininta vuonna 1986
"Kirjoittaminen on ollut lapsuudestani asti tärkeä osa elämääni. Kotona molemmat vanhempani antoivat esikuvan taiteen tekemiseen. Raamatun psalmeilla on ollut korvaamaton merkitys elämässäni. Syvästi vaikuttanein kirja on Profeettojen kieli, jonka on kirjoittanut Robert St. John."
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Antologiat:
Räppänä iloon ja suruun. Keuruun kansalaisopiston Petäjäveden osaston kynäilijäpiiri 1980.
Räppänä 10. Keuruun kansalaisopiston Petäjäveden osaston kynäilijäpiiri 1985.
Kynäri 7. Keski-Suomen Kynäri 1986.
Kaksi ystävää : tarinakilpailun parhaat (toim. Pentti Laitinen). Kertojien kerho, Tarinoita 5. Poikien keskus 1987.
Räppänä iloon ja suruun. Keuruun kansalaisopiston Petäjäveden osaston kynäilijäpiiri 1980.
Räppänä 10. Keuruun kansalaisopiston Petäjäveden osaston kynäilijäpiiri 1985.
Kynäri 7. Keski-Suomen Kynäri 1986.
Kaksi ystävää : tarinakilpailun parhaat (toim. Pentti Laitinen). Kertojien kerho, Tarinoita 5. Poikien keskus 1987.
Tikankontti 1 ([toim. Pirkko Suominen]). [Jyväskylän kaupunkiseurakunta] 1987.
Tikankontti 2 (myös kuv., [toim. Pirkko Suominen]). [Jyväskylän kaupunkiseurakunta] 1989.
Tikankontti 3 (toim. Pirkko Suominen). [Jyväskylän kaupunkiseurakunta] 1992.
Lumilinnan raunioilla krookukset. Kuutonen 1992.
Kuuntele laulun valoa. Kuutonen 1993.
Kulkemaan asetettu (toim. Pirkko Suominen). [Kuutonen] 1994.
Tikankontti 4 (toim. Pirkko Suominen). Kirjoittajapiiri Huhtasuo, Jyväskylän kaupunkiseurakunta 1994.
Tikankontti 5 (toim. Pirkko Suominen). Kirjoittajapiiri Huhtasuo, Jyväskylän kaupunkiseurakunta 1995.
Muu tuotanto:
Näytelmäkäsikirjoitus "Kutsu" (Irina Noramiehen kanssa).
Romaanikäsikirjoitus "Saara".
Äänikirja "Lämpimän rannan hiekkaa" (Media Bullet) 2007.
Joitakin lehtikirjoituksia; kertomuksia ja kirja-arvosteluja.
runoja
Tikankontti 2 (myös kuv., [toim. Pirkko Suominen]). [Jyväskylän kaupunkiseurakunta] 1989.
Tikankontti 3 (toim. Pirkko Suominen). [Jyväskylän kaupunkiseurakunta] 1992.
Lumilinnan raunioilla krookukset. Kuutonen 1992.
Kuuntele laulun valoa. Kuutonen 1993.
Kulkemaan asetettu (toim. Pirkko Suominen). [Kuutonen] 1994.
Tikankontti 4 (toim. Pirkko Suominen). Kirjoittajapiiri Huhtasuo, Jyväskylän kaupunkiseurakunta 1994.
Tikankontti 5 (toim. Pirkko Suominen). Kirjoittajapiiri Huhtasuo, Jyväskylän kaupunkiseurakunta 1995.
Muu tuotanto:
Näytelmäkäsikirjoitus "Kutsu" (Irina Noramiehen kanssa).
Romaanikäsikirjoitus "Saara".
Äänikirja "Lämpimän rannan hiekkaa" (Media Bullet) 2007.
Joitakin lehtikirjoituksia; kertomuksia ja kirja-arvosteluja.
runoja
Tekstinäyte
Äitini palaa muurilta itkusta turvonnein silmin. Hänen huulensa vapisevat.
-Että olisi rauha maailmassa, sitä minä rukoilin.
Syleilen äitiäni. Mutta minä en saa otetuksi askeltakaan lähemmäksi muuria.
Kaivan kameran esiin. Kuvaan linnut ja sitten ruohot, jotka nököttävät jättitiilien koloissa.
-Että olisi rauha maailmassa, sitä minä rukoilin.
Syleilen äitiäni. Mutta minä en saa otetuksi askeltakaan lähemmäksi muuria.
Kaivan kameran esiin. Kuvaan linnut ja sitten ruohot, jotka nököttävät jättitiilien koloissa.
Minun rukoukseni on kuiva. Näännyttävän janoinen. Jähmettävän tuskainen.
Muuri on likainen, mustankirjava. Ihmiset ovat vieneet sinne syntinsä, itkeneet itsensä keveiksi muuria kosketellen.
Minä en liiku. Osoitan äidille penkin missä levätä. Hän istuutuu.
Ihmisiä tulee kaiken aikaa lisää ja lisää. Jotkut kohottavat kätensä muuria kosketellessaan.Jotkut nojaavat otsansa siihen ja jäävät liikkumattomiksi.
Minä olen tässä. Juuri tässä, missä olen. En askeltakaan muualla. En jaksa liikkua.
Ota minut, Jumala!
Nosta minut!
Puhdista kyyneleistä!
Anna kasvoilleni sataa elämän veden, armonaurinkosi valon nousta silmiini!
Ota koko sairas maailma minusta harteillesi ja lääkitse se!
Palmupuisto (Osumakustannus 1994) s. 52
Muuri on likainen, mustankirjava. Ihmiset ovat vieneet sinne syntinsä, itkeneet itsensä keveiksi muuria kosketellen.
Minä en liiku. Osoitan äidille penkin missä levätä. Hän istuutuu.
Ihmisiä tulee kaiken aikaa lisää ja lisää. Jotkut kohottavat kätensä muuria kosketellessaan.Jotkut nojaavat otsansa siihen ja jäävät liikkumattomiksi.
Minä olen tässä. Juuri tässä, missä olen. En askeltakaan muualla. En jaksa liikkua.
Ota minut, Jumala!
Nosta minut!
Puhdista kyyneleistä!
Anna kasvoilleni sataa elämän veden, armonaurinkosi valon nousta silmiini!
Ota koko sairas maailma minusta harteillesi ja lääkitse se!
Palmupuisto (Osumakustannus 1994) s. 52