Jansson, Eija

Oma kirjoitusharrastukseni lähti tyypillisestä pikkutyttöjen päiväkirjan pidosta. Opin lukemaan varhain, koska kotonani luettiin paljon ja meillä oli tavalliseksi työläisperheeksi aika lailla kirjoja. Lisäksi kirjastoa käytettiin ahkerasti. Ensimmäiset taskurahani tienasin kirjoittamalla teinityttöjen lukemaan Hertta-sarjaan, opiskeluaikanani kirjoittelin harvakseltaan pieniä juttuja joihinkin lehtiin saaden muutaman kolikon vaivan palkaksi. Isäni kannusti minua kirjoitusharrastuksessani hankkimalla matkakirjoituskoneen, jota sitten naputtelin innolla yömyöhään.

Kotoa muutettuani kirjoittaminen jäi vähemmälle, sillä ajauduin yrittäjäksi. Lukeminen oli ainoa kirjallinen harrastus, johon aikani riitti. Sairastuin ensimmäisen kerran vakavasti 1998 ja jouduin lopettamaan työni joksikin aikaa. Kun toipuminen pääsi vauhtiin, ryhdyin kirjoittamaan ja maalaamaan ahkerammin. Tänä ajanjaksona syntyi ensimmäinen kirjani, joka julkaistiin vuonna 2003. Se lähti jonkinlaisesta purkautumisen pakosta, sillä mieleeni oli painunut vähän aikaisemmin tapahtunut raaka teko, josta kirjoitettiin paljon ja uutisoitiin tv:ssä. Kirjani on täysin fiktiivinen, mutta se sai ideansa tästä tapauksesta.

Kaikissa kirjoissani paitsi Sivubisneksessä, on sanoma tai teema aiheesta. Esimerkiksi Kivisydän sai alkunsa muutamasta sanasta – kosto ja kannattaako se. Rekkamiehen morsiamessa käsittelin kertomuksen mukana jonkin verran kuljetusalalla vallinneita tilanteita ja vaikeuksia. En syvällisesti, mutta kyllä sieltä voi lukea pitkistä työajoista ja ajoaikalakien mahdottomuudesta pienissä yrityksissä isojen huolintaliikkeiden puristuksessa. Tämän kirjan aihe lähti siitä, kun kuulin nk. muurahaiskuljetuksista, joilla liikutellaan erilaista tavaraa, tupakkaa tai huumeita pieninä ”muurahaiskuljetuksina”.

Hanna taas sai alkunsa siitä, kun eri puolilla Lapin lääniä yrityksiä alkoi kuolla ja lehdistä sai lukea saneerauksista saneerauksien perään. Halusin kirjoittaa suurennellen ja hiukan dramatisoiden tilanteesta, jossa nuoren perheen äiti jää näin työttömäksi ja hänen mielenterveytensä rakoilee, jolloin alkaa tapahtua aika kamalia asioita. Tarkoitus on ollut herättää ihmisiä ajattelemaan, että näinä päivinä ei mikään ole mahdotonta. Ei edes ihmisen sekoaminen siten kuin Hannan kävi, tosin toisen psykoottisen henkilön avustamana.

Murha Myllyssä- antologiaan kirjoitin novellini kustantajan pyynnöstä. Kirjassa kaikilla kirjailijoilla oli sama aihe ja on mielenkiintoista lukea, miten erilaisia novellit ovat niin tunnelmaltaan kuin aiheeltaankin ja millaiseen myllyyn itse kukin on tapahtumansa sijoittanut.

Kirjoittaminen on minulle harrastus, ei pakko enkä osaa olla niin kunnianhimoinen, että toivoisin valtavaa menestystä tuosta vain. Se vaatii raaempaa työtä kuin mitä jaksan tehdä ja enemmän lahjakkuuttakin. Näin ajatellen asiasta ei synny turhaan paineita ja kirjoittaminen säilyy mukavana harrastuksena. Tietysti on hauska, että kirjoistani on pidetty ja niitä luetaankin ahkerasti. Se lienee paras kiitos. Sen turvin on hyvä myös jatkaa ajatellen, että minulla on jotain annettavaa toisille.

Tietokoneeni pursuaa kymmenien käsikirjoitusten alkuja tai synopsiksia. Joitakin niistä saatan jatkaa, toiset taas odottavat työstämisvuoroaan vuosia. Se on sitä nykyaikaista pöytälaatikkoon kirjoittamista.” (Marraskuu 2007)

Kirjailijaksi taisin tulla sattumalta. Olen kirjoittanut aina enemmän tai vähemmän. Kirjoitan lyhyissä pätkissä, koska aikaa yrittäjällä ei pitkiin sessioihin ole. Kirjoitan omaksi ilokseni ja olen tyytyväinen, että kirjani tuottavat iloa ja lukijat viihtyvät kirjojeni parissa. Kirjoittaminen ei ole minulle mikään vakava asia, vaan eräs harrastuksen ja huvin muoto. Kun kirjoitan, kätken dialogeihin tai jonkun roolihahmon ajatuksiin omia mielipiteitäni. Tosin en kovin runsaasti niitä viljele, mutta aina joskus on hyvä voida sanoa sanottavansa...

Lempikirjailijoita ei ole, eikä sellaisia löydy muusikoista tai elokuvista. Latinalainen musiikki, espanjalainen iskelmä, flamenco ja kevyt klassinen ovat kuitenkin mieluista kuultavaa. Elämän tärkein asia on oman perheen hyvinvointi. Motto: Elä ja anna toistenkin elää. Sanat saattavat myös satuttaa.