Hautamäki, Ata

Mottoni: "Ei mikään ole tavallista. En minäkään."

Kirjallisuudesta:
Kaikessa tuotannossani on aikakausikuvauksella suuri osuus. Erityisesti Käpylästä kertova dekkaritrilogiani 2005-2009 on sijoitettu yleisesti historillisten teosten joukkoon. Olinkin rakentanut ne suurelta osin arkistotietojen varaan vaikka henkilöiden muisteloilla on ollut myös suuri osuus. Kaiken perustana ovat kuitenkin omat kokemukset ja niiden perusteella tekemäni tulkinnat. Vain ajankuvauksen todenmukaisuuden vuoksi olen ottanut mukaan todellisia rikostarinoita. Muuten olen pitänyt huolen siitä, että murhajuoni ja siihen liittyvät henkilöhahmot ovat täysin mielikuvitusta. Kirjani eivät ole traditionaalisia dekkareita. Ennemminkin niitä voi kuvailla cozy mystery -termillä.

Dekkari-identiteetistäni:
Olen aikakausi-dekkaristi. Pyrin kirjoittamaan rikoksista, jotka olivat mahdollisia omana aikanaan. Tämän päivän yhteiskunnassa ne eivät edes tapahtuisi. Kuvaan viisikymmenlukua, arvoineen, ajatusmaailmoineen ja tunnelmineen. Aikakausi on murhamysteereissäni yksi pääosan esittäjä. Teen tutkimustyötä arkistoissa, haastattelen ihmisiä ja olen myös lukenut käsikirjoituksiani radiossa saadakseni ihmisiä soittamaan ja kertomaan omia muistojaan kirjoittamistani asioista. Rikokseni ovat mielikuvitusta. Kaupunki niiden ympärillä on todellinen.

Kirjojen käsikirjoittajana olen opiskeluvaiheessa, sillä ne syntyvät ihanassa hallitsemattomassa luovuuden tilassa. Teosteni kirjallinen arvo kärsii menetelmästäni, jossa liitän oikeita asioita mielikuvituksellisiin. Toivon kehittyväni siinä taidossa.

MAKUASIOITA:

Olen saanut tuomion:
Ylen Ykkösen Aristoteleen kantapää -ohjelmassa keväällä 2006 minut tuomittiin "yhdyskuntapalveluna" jatkamaan persoonallisten kielikuvien kehittelyä. Olin kirjoittanut Käpylän tähdet -dekkarissa lauseen: Isänmaa ei ottanut häntä äidinrinnoilleen. Ärsyyntynyt lukija kyseenalaisti ilmauksen. Tässä suomen kielen kiemuroita pohtivassa ohjelmassa raati todisti kirjailijan eduksi, että vaikka kyseessä on isänmaa, Suomi-neidolla on rinnat.

Kadonnut lastenlaulu:
Menneisyydessäni on mysteeri. Joskus 70-luvulla osallistuin Työväen musiikkitapahtuman lastenlaulun sanoituskilpailuun. Sijoituin jollekin sijalle ja Kari Rydmanin piti säveltää tekstini.

Mitenkähän siinä kävi? Ja minkälaisen tekstin olin kirjoittanut?

Metromaanit ja Luolalöytäjät:
Olemme taiteilija Anita Takalan kanssa tehneet sarjakuvia metrotunneleissa asustavasta heimosta nimeltä metromaanit. He ovat kierrättäjiä ja elävät kaikella sillä, mitä ihmiset maan alle unohtavat. Heidän esi-isänsä ovat luolalöytäjiä. Alkukantaisempia ja hurjempia. Maanalaisesta maailmasta kerromme tulevaisuudessa enemmän. Olemme esitelleet sitä Kallio kukkii -tapahtuman näyteikkunagalleriassa Helsinginkadun Tiimarissa Jouluna 2002.

Elämäkertatietoa

os. Airi Tuulikki Anto

puoliso: Kari Ylermi Hautamäki vuodesta 1968
lapset: syntyneet Tampereella, Riku vuonna 1973 ja Reetta myöhemmin

toimet:
ammatiltaan entinen nuoriso-ohjaaja, lastensuojelutyöntekijä, kouluttaja ja käsikirjoittaja. Luopunut lukuisista luottamustoimista ja kuuluu enää Kaupunginmuseon ystäviin ja Friskis&Svettikseen. Vuodesta 2010 Suomen kirjailijaliittoon sekä Pirkkalaiskirjailijoihin. Saunakallion ala-asteen ja Järvenpään lukion johtokuntien jäsenyys 80-luvulla, Friskis&Svettiksen hallituksen jäsen 90-luvulla, Kontakti ry:n hallituksen jäsen.

opinnot:
suorittanut keskikoulun Helsingin Kulmakoulussa, Nordiska special kurssenin Kungälvissä ja Nuorisotyön tutkinnon Tampereen Yliopistossa 1967 sekä kirjoittajakursseja Teatterikorkeakoulun täykkärissä. Opsikelupaikkakaunnat ovat olleet: Helsinki, Tampere, Kungälv Sverige.

palkinnot:
palkinnoista paras on omalta perheeltä äitienpäivänä 2006 saatu Pikku Myy -kultamitali. Helsingin Sanomain esikoiskirjallisuuspalkintoehdokas 2005. Ehdokkuus sinänsä oli jo palkinto. Majaoja säätiön valtakunnallisessa lastennäytelmä kilpailussa vuonna 2004 sijoittunut kolmannelle sijalle Ella ja luolalöytäjät -käsikirjoituksella. Majaoja-säätiön nuorisonäytelmäkilpailussa jaettu 3. sija 2005.

harrastukset:
Minut nähdään kesäisin Helsingin puistoissa haamuilemassa, niinkuin Apeli Halinen sanoi. Teemme ystävieni kanssa tai jitä aamuisin ja rokkaamme Kaivarissa iltaisin Friskis&Svettiksen jumpissa. Ilman näitä liikuntamuotoja en nousisi tietokoneen äärestä. Lisäksi harrastuksiin kuuluu Karkelo-ryhmä.

Kirjailija on syntyperäinen käpyläläinen ja hän on asunut myös Ruotsissa, Tampereella, Järvenpäässä, Maunulassa, Hakaniemessä ja Katajanokalla ja Tampereella. Viralliset asuinpaikkakunnat ovat Helsinki ja Tampere.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

muu tuotanto:
kirjoittanut käsikirjoituksia ja näytelmiä Radioteatterille, TV-näytelmiä ja sketsejä Mainos TV:lle ja julkaissut Metromaanit-sarjakuvaa Metrolehdessä.

Manne ja Milla / kuunnelma nuorista ja huumeista (Yleisradio 1989). Jännityskuunnelmakilpailu 1986.

Kapinalliset / näytelmä (2010). Näytelmä esitettiin keväällä 2010 Riihimäen Nuorisoteatterissa.

Kuulumisia Viitapohjasta -kolumneja Teisko-Aitolahti lehdessä 2011

Muistelmateos Talo Teiskossa, Valmiixi/Cantadour-Jatkuva Parantaminen ky, 2011

Antologia jännitysnovelleja Murha Myllyssä, Myllylahti, 2007

Tekstinäyte

Melkoista dokumenttifilmiä olisi kannattanutkin kuvata kaikista rakentamiskoheltamisistamme. Etenkin, kun yritimme oppia aluksi asioita vain kirjojen avulla. Tyhmiä kysymyksiä oli vaikeaa päästää suustaan ennen kuin oli tarpeeksi monta kertaa kohdannut tilanteen, jossa tajuaa että ei tajua mitään. Meninpä eräänkin kerran ostamaan puolivalmiiseen kylpyhuoneeseen ovea. Sain päähäni, että sen pitää olla vanha, koska talossa ei ollut mitään vanhaa. Löysin tieni Rakennustorille. Ja ovia oli vaikka minkälaisia! Toiset hirvittävässä alennustilassa. Mutta joissakin oli muodon kauneutta, pinnan erikoisuutta tai arvokasta tunnelmaa. Olisin ostanut ne kaikki ja sijoitellut eri puolille tonttiamme puitten väliin. Olisi voinut availla ovia, jotka johtivat suoraan maisemaan, mutta kun ... kukkaro ei kestä kaikkia päähänpistojani. Löysin haluamani ja menin maksamaan. Sanoin, että mies hakee sen myöhemmin peräkärryllä. Mies sanoi kyllä muutakin. - Ethän sinä teidä edes oviaukon mittoja! hän voihkaisi. - Ai, eikö ne olekaan standardeja?

(Tekstinäyte oma-elämänkerrallisesta Slow-life kirjasesta Talo Teiskossa)