Järvinen, Tero

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Opiskelupaikkakunta tai -paikkakunnat

Asuinpaikkakunta tai -paikkakunnat

Koulutus tai tutkinto

Luottamustehtävät ja jäsenyydet

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

novellikokoelmat

Tyyppi

runokokoelmat

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Kirjailijan omat sanat

Tuallaanen laumasialuusuus ei sovi mulle.

Elämäkertatietoa

Tero Järvinen on syntynyt vuonna 1972 Alavudella. Hän on terveystieteiden maisteri ja opiskellut Oulussa.

Kirjailijantyöstä

"Alun perin freelancer, mm. pakinoitsija. Ensimmäinen julkaistu teksti: Lehdettömän puun lauantai -novelli Novellit 2001 antologiassa. Tavoitteena on kirjoittaa vakavasti otettavaa huumoria: Tarinoita tolkun ihmisille, joita on tässä maailmassa aivan liian vähän. Lisäksi tavoitteena kirjoittaa mahdollisimman monipuolisesti: runoa ja proosaa, yleiskielellä ja murteella."

Jotain omakohtaista, lempikirjanne, mielisäveltäjänne, suosikkielokuvanne, mikä teille on elämässä tärkeintä…

"Lempikirja: Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelija, Suosikkielokuvat: Kuolleiden runoilijoiden seura, Rosso, Koirankynnen leikkaaja. Suosikkiyhtye: Eppu Normaali. Musiikillinen elämys Anssi Tikanmäen Aamu lakeuksilla.

Harrastukset: Lukeminen ja kirjallisuus, legorakentaminen, Paasikiven- Kekkosen linja, lyhytelokuvat, mahdollisuuksien pohtiminen."

Muita kuin kirjallisuuteen liittyviä myönnettyjä palkintoja:

2. sija Peräseinäjoen Haapaluoman kotitalousnaisten hiihtokilpailuissa joskus 1980-luvulla.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Pakinoita nimimerkillä eri lehdissä.

Tekstinäyte

Lemmenjuanenpunoja

Ei se oo miäs eikä mikään,
joka ei kirijoota runoja.
Nykyänsä pitää olla pehemoonen
lemmenjuanenpunoja.

Ei se oo miäs eikä mikään,
joka ei kokkaa ja tiskaa.
Miähen pitää pelijätä, notta
nainen sen pihalle viskaa.

Ei se oo miäs eikä mikään,
joka ei tanssi ja pohori.
Naiselle ei saa sanua,
notten oikeen tohori.

Ei se oo miäs eikä mikään,
joka mettästämäs hyppii.
Oikianlaanen äijä itte
kulumakarvansa nyppii.

Ei se oo miäs eikä mikään,
joka ei haise hyvälle.
Ja keskusteluus pitää mennä
torella syvälle.

(Kaharen hengen latotanssit, s.12)