Konttinen, Pentti

Synnyinaika

Synnyinpaikka

Kuolinaika

Kuolinpaikkakunta

Ammatti

Tekijän saamat palkinnot

Tekijän käyttämä kieli

Kansallisuus

Maakunta-alue

Teokset

Tyyppi

romaanit

Nimi

Tyyppi

romaanit

Tyyppi

romaanit

Elämäkertatietoa

Pentti Konttinen oli romaanikirjailija, joka julkaisi myös asiatekstejä. Prosaistina hän on varmaotteinen. Hänen kirjoissaan on originelleja henkilöhahmoja ja sujuvaa juonen kuljettelua. Pääosassa ovat ihmiset monimutkaisine pyrkimyksineen ja toteutumattomine haaveineen; ympäristöt Konttinen piirtää muutamalla vedolla.

Esikoisromaanissa Huomenta, kaupunki Konttinen kuvaa ihmissuhteita, joissa nuoret ovat opettelijoita ja vanhemmat jumittuvat virheisiinsä. Tarinan edetessä henkilöt kehittyvät, ja he haluavat korjata erehdyksiään. Tapahtumat sijoittuvat Jyväskylään, kaupunkiin, josta ”puuttuu hermo”. Ympäristösuunnittelu ja varsinkin sen toteutus on jäänyt kesken, ja vain keskusta jäsentyy selväpiirteisesti. Tehdas, mäenkumpareet ja harju antavat alueelle ilmettä, ja paremman väen asunnot erottuvat hyvin muista rakennuksista.

Dialogi on luontevaa, ja sen runsaus tekee romaanista draamallisen. Jyväskylän kokoisessa kaupungissa on monenlaista kulkijaa.

Kerronta on Mitalissa ja Näyttelijässä tiiviimpää kuin esikoisteoksessa. Mitali sisältää suomenkielisessä proosassa tavallisen aiheen, myttyyn menneen kaupunkireissun. Romaani Näyttelijä, joka on uskontopsykologinen ihmistutkielma, kertoo unelman kariutumisesta ja yksin jäämisestä. Elämässään sivuraiteille joutunut näyttelijä ei pysty täyttämään häneen asetettuja toiveita. Jeesuksen Kristuksen rooli pastorin kirjoittamassa draamassa on hänelle liian vaativa, ja se suistaa miehen psyykkisestä tasapainosta. Hänellä ei ole voimaa ristinsä kantamiseen.

Konttinen osallistui monenlaiseen kirja-alan yhteistyöhön, ja hän toimi pitkään Keski-Suomen Kirjailijat ry:ssä. Konttinen oli sen johtokunnassa aikana, jona yhdistys rakensi linjaansa ja toimintamuotojaan. Keski-Suomen Kirjailijat oli syntynyt vastineeksi Suomen Kirjailijaliitolle ja kulttuurielämän pääkaupunkikeskeisyydelle.

Katriina Kajannes

Tekstinäyte

Ulkona oli melkein pimeää. Katulamput oli sytytetty, ja niiden väliin jäi ilmaan sininen kohta. Isä kulki vierellä nopein askelin. Ihmisiä oli liikkeellä runsaasti, jalkakäytävillä sai väistellä ehtimiseen. Vasta torin luona tuli väljempää. - Tämä kaupunki on tehty liian ahtaaksi, isä kuului mutisevan. Linja-autoja tuli ja meni. Joskus tuntui, että ne kykenivät liikkumaan ilman ohjaajaa. Laskeneen auringon keltainen valo näkyi harjun niskassa ja piirsi esiin puiden latvat.

[Huomenta, kaupunki. Gummerus 1961, s. 98]