Ahvenjärvi, Juhani

“Etsin tasapainoa niin kuin kai kaikki omalla tavallaan. Mutta juuri silloin, kun tekee kielellä töitä, on tasapainon vaatimus järjetön, sillä pyrkimykset laajentaa kieltä suistavat sen käyttäjää lukuisiin eri suuntiin yhtäaikaa. Toisaalta, kun antautuu, tuntee kielen avaruuden myötä itse laajenevansa. Minulla on myös tunne siitä, että olen aina ja ikuisesti vasta kirjoittamiseni kynnyksellä, mutta että juuri runouden vuoksi näen samaan aikaan sekä ulos että sisään. Enempää ei voi maailman kohtaamiselta toivoa kuin sitä valonkaltaista energiaa, joka syntyy yhteyden löytymisestä.”

“Pyrin luomaan ympärilleni hiljaisuutta, jotta runo näkisi minut mahdollisimman varteenotettavana kirjailijana ja uskoisi salaisuutensa haltuuni.”

Lukukeskus

---

- Pidän Juhani Ahvenjärven runoista. Niitä vaivaavat alituiseen huumori ja täydellinen omahyväisyyden puute, mitkä ominaisuudet ovat pitemmän päälle myös runoudelle otollisia. (Kaleva 21.6.96, Olavi Jama)

synt. 25.11.1965 Tampereella
asuu Tampereella
avoliitossa
opinnot: yo 1984
päätoiminen kirjailija
sivutoimet: tuntiopettaja, vieraileva luennoitsija

palkinnot: Pirkanmaan kirjoituskilpailun runosarja 3. p. 1990
Runeberg-palkintoehdokas 1996

"Ennen kaikkea halusin kokeilla, missä mielen rajat tulevat vastaan", kertoo Juhani Ahvenjärvi kirjailijantyönsä alusta. "Halusin nähdä, miten käy kun sana menee tuntemattoman alueelle - katoaako se vai tuleeko se muuttuneena takaisin. Halusin löytää kielen, joka yhtaikaa perustuu oletukseen siitä, että kirjoitus todella ilmaisee jotain itsensä ulkopuolista tilaa, mutta jossa on samalla mukana kirjoituksen itsestään tietoinen ja itseensä viittaava formaali aines."

Luovan työnsä nykyisistä lähtökohdista Ahvenjärvi mainitsee: "Pyrin luomaan ympärilleni hiljaisuutta, jotta runo näkisi minut mahdollisimman varteenotettavana kirjailijana ja uskoisi salaisuutensa haltuuni."
Omaa tuotantoaan ei Ahvenjärvi osaa laittaa tärkeysjärjestykseen. "Esikoisteoksessani Hölkkä pyrin tuomaan suomalaiselle runoudelle harvinaista iloa pintaan ja Viivoitettu uni taas toteutti kirjallista kunnianhimoani minimalistisen runouden saralla. Jätän valinnan lukijan käsien varaan."
Arvostelu toteaa: "Hölkkään verrattuna Viivoitettu uni on tasapainoinen. Ahvenjärvi on säilyttänyt esikoiskokoelmansa absurdin unenomaisuuden, mutta maailman mielettömyys välittyy runoista paremmin." (Ilkka 18.6.96, Leena Tuomela)
Kuva: Kirjankansi

Kirjassaan Kahvin hyvyydestä (1998) Ahvenjärvi pohdiskelee esseemuotoisessa kirjoituksessaan runojensa vastaanottoa, kirjallisuuskritiikkiä ja sen merkitystä. Kirja sisältää Ahvenjärven uusien runojen lisäksi runoja aiemmin ilmestyneistä kokoelmista ja myös näiden runojen analyyseja.
Hengenheimolaisikseen runoilija mainitsee Henri Michauxin, Octavio Pazin, Mirkka Rekolan, Edith Södergranin ja Tomas Tranströmerin. Myös zenbuddhalaisuus on hänelle tärkeää.

"Uskon olevani melkoisen kotiseuturakas ihminen. Suomalaiseksi itsensä mieltäminen on ainakin vuosien saatossa tullut yhä tärkeämmäksi - ehkä konservatisoidun."
"Etsin tasapainoa niin kuin kai kaikki omalla tavallaan. Mutta juuri silloin, kun tekee kielellä töitä, on tasapainon vaatimus järjetön, sillä pyrkimykset laajentaa kieltä suistavat sen käyttäjää lukuisiin eri suuntiin yhtäaikaa. Toisaalta, kun antautuu, tuntee kielen avaruuden myötä itse laajenevansa. Minulla on myös tunne siitä, että olen aina ja ikuisesti vasta kirjoittamiseni kynnyksellä, mutta että juuri runouden vuoksi näen samaan aikaan sekä ulos että sisään. Enempää ei voi maailman kohtaamiselta toivoa kuin sitä valonkaltaista energiaa, joka syntyy yhteyden löytymisestä."