Mandart, Pamela

Synnyin kahden kulttuurin vuorovaikutussuhteessa, suomalaisen ja tanskalaisen. Se, että syntyy kahteen kulttuuriin, synnyttää ihmisessä tavallista enemmän kysymyksiä. Asiat ja niiden väliset yhteydet eivät ole itsestäänselviä. Jo alle kouluikäisenä olimme matkustaneet Suomen ja Tanskan välillä useita kertoja. Perheessämme puhuttiin varhaislapsuudessani ainoastaan tanskaa, mutta matkojemme aikana kuuntelin tarkasti suomen kielen sointia ja rytmiä. Ensimmäisen luokan ehdin aloittaa Tanskassa, Bornholmin saarella. Seuraavaa luokkaa kävin jo Helsingissä suomenkielisessä koulussa. Asuttuani muutaman kuukauden Helsingissä, puhuin täydellistä suomea, jonka oppimista edisti ahnas lukuharrastukseni. En ole koskaan ollut puhelias millään kielellä, mutta seurallinen kyllä, kun sille päälle satun tai kun sosiaaliset velvoitteet sitä vaativat. Tanskassa perheemme asui merkittävän ajan elämästäni Bornholmin saarella. Bornholmin eksotiikka, jylhät kalliot ja niiden luolat, saarelle tyrskyävä meri, kalastussatamat, outo murre, ahavakasvoiset ihmiset sekä saaren pohjoisosassa sijaitsevat linnanrauniot ovat osa minua.

Afrikka, Etiopia ja Kenia ovat jättäneet minuun jälkensä. Afrikan jälkeen arvioin kaiken uudestaan. Ajatelkaa vaikkapa kuvataiteilijoita Axel Gallen-Kallelaa tai Olli Lyytikäistä ja heidän tuotantojensa väriskaalan muutosta, kun he kokivat afrikkalaisen valon ja ilman värinää. Minuun mahtui vielä Afrikka, sen antamalla käyttövoimalla elän loppuelämäni. Enää en kaipaa matkoja.

Makuasioita

Katsaus keskeisimpiin vahvoihin lukukokemuksiin kronologisessa järjestyksessä.

Saksalaiset, tanskalaiset, suomalaiset kansansadut
Lapsena, vanhempieni avioeron koettuani, halusin lukea ja aina vain lukea. Satujen kautta elin jyrkkien vastakohtien maailmassa, eikä oma tilanteeni tuntunut enää niin lohduttomalta. Vain kansansadut kelpasivat lukemistokseni, nykykirjallisuus vaikutti haljulta.

Herman Hesse
Kiinalainen sananlasku sanoo: Vasta kolmekymmentä täytettyään ihminen alkaa ymmärtää taivasta ja maata. Omalla kohdallani se merkitsee sitä, että arki ja sen lainalaisuudet selviävät ihmiselle vasta kolmenkymmenen vuoden iässä. Arki tulee ihmisen elämään kuin hyvä haltija. Hessen kirjallisuus herätti kysymyksiä, mutta antoi samalla paljon vastauksia, kun murrosiässä löysin hänen teoksensa.

Guy de Maupassant
Hyppäsin nuorisokirjallisuuden yli suoraan kansansaduista Hessen kautta maailmankirjallisuuteen. Maupassantin novellit herättivät minussa eroottisen intohimon kirjallisuuteen. Vuosikymmenien ajan hänen novellinsa olivat ja ovat edelleen ylitse muiden. Sytyn niiden sensuellisuudesta, siitä näennäisestä keveydestä, jolla hän kuvailee ihmiselämän salaisuuksia, meidän luonteenpiirteitämme.

Erich Fromm
Hippiajan elämänmyönteisen periodini oppaana kulki "setäni" Erich Fromm. Hänen hyväntahtoisuutensa ilmeni innostavana kirjallisuutena, joka johdatti minua tutkimaan yhä syvemmin elämän voimavarojen kaivoa.

Rousseau
Kiinalainen sananlasku sanoo: Älä unohda mennyttä, se on tulevan opettaja.

Søren Kierkegaard
Filosofina ja maanmiehenä minulle tärkeä nuoruuteni askeettisimmassa vaiheessa. Kotoa opiskelemaan lähdettyäni näin nälkää ja luin Kierkegaardia ja Hamsunin nälkää. Minulla oli polttavasta vatsastani huolimatta tunne, etten ole yksin.

Feodor Dostojevski
Olin 19-vuotias, kun odotin ensimmäistä ja ainutta lastamme. Vaihdoimme paikkakuntaa ja sain keskittyä lapsen odotukseen heti ensimmäisistä viikoista lähtien. Luin koko Dostojevskin tuotannon, kirjoitin esseitä ja kirjeitä ystävilleni, tutkin itseäni ja pohdin kirjailijan henkilöitä, joiden kohtalot koin hyvin läheisiksi. Kirjailijan arvomaailmojen pohdinta sysäsi alkuun maailmankatsomuksen, josta en ole luopunut vieläkään.

Anton Tsehov
Jos minun on pakko asettaa toinen edelle vertaillessani Maupassantia ja Tsehovia, luulen, että tanskalaisten geenieni johdosta valitsen Maupassantin. En aina jaksa Tsehovin venäläistä raskasmielisyyttä. On kysymys vain sävyeroista sillä novellitaituri Tsehov on ollut opastajani, niin elämän kuin kirjallisuuden tiellä. Ihailen hänen kurinalaisuuttaan.

F.E. Sillanpää
Tunnustan olleeni häpeissäni nuoruusvuosieni aikoihin, jolloin en tuntenut kiintymystä suomalaiseen kirjallisuuteen monista yrityksistäni huolimatta - kunnes löysin Sillanpään. Tämä kirjailija soitteli niitä kieliä, jotka koskettavat minua em. mestareiden teosten tavoin. Ymmärsin suomalaisuutta ja sen olemusta ensimmästä kertaa syvemmin kirjallisuuden kautta, rakastuin kesäöiden runollisuuteen. Lapsuuteni vahvin suomalainen elokuvakokemus on Valentin Vaalan ohjaama Ihmisiä suviyössä, jossa Martti Katajisto hehkuu suurimpien kansainvälisten näyttelijöiden veroisesti.

Arto Paasilinna
Löysin, suureksi hämmästyksekseni teoksen, jollaista en ollut odottanut suomalaisessa kirjallisuudessa nähtävän. Jäniksen vuodessa on kaikki maailmankirjallisuuden parhaat ainekset ja se tekee lukijan liikuttuneeksi ja lopulta onnelliseksi.

Runar Schildt
Schildtin teokset löysin, kun olin jo tunnesitein kiinnittynyt parin suomalaisen kirjailijan tuotantoihin. Tunsin onnenläikähdyksiä Schildtin avatessa universumin salaisuuksia kuten Maupassant ja Tsehov häntä ennen. Schildtin Hirsipuumies on unohtumaton elämys. Myöhemmin kohtalo sitoi Schildtin pojan Göran Schildtin ja perheeni tiet yhteen. Olemme tuottaneet Göran Schildtin elämästä elokuvia, joista tunnetuin on Pekka Mandartin ohjaama "Haave Välimerestä". Sen jälkeen syntyivät Göran Schildtin kuvaaman arkistoaineiston pohjalta "Venetsiasta Niilille" ja uusimpana tulokkaana "Daphnen vanavedessä" vuonna 2000.

Peter Handke
Saksalainen Handke opetti kirjallaan Vasenkätinen nainen minulle ilmaisun kurinalaisuutta, joka ei estä keveyden läsnäoloa.

Willy Kyrklund
Minimalismin mestari.

Thomas Mann
Kahlasin Mannin painavan tuotannon läpi nuorena aikuisena ja jouduin hänen kerrontatapansa lumoihin. Novelli Kuolema Venetsiassa ja sen lukukokemuksen aiheuttama debatti taiteilijaystäväni kanssa on kulkenut ajatuksissani näihin päiviin saakka ja kirjoitan muistoistani uusimmassa teoksessani Piinkovaa ja sametinpehmeää.

Bernardo Atxaga
Nykykirjailija, jolta opin kerronnan keveyttä.

Tove Jansson
Lapsena en voinut sietää muumien maailmaa. Olin katkera sen sopusoinnulle, jota oma lapsuuteni ei tarjonnut. Janosin lapsena suuria kokemuksia, joita veriset ja traagiset kansansadut parhaimmillaan antoivat. Kun Jansson alkoi julkaista novelleja aikuisille, ostin heti kirjan. Olin utelias lukemaan, miten hän kertoo aikuisille ja aavistin, että novellit poikkeaisivat täydellisesti silloisesta suomalaisesta kirjallisuudesta. Janssonin novellit olivat eurooppalaisia, ne olivat arvoituksellisia ja aiheiltaan rohkeita. Minua hämmästytti erityisesti se, miten hitaasti Janssonin novellit käsitettiin huippukirjallisuudeksi. Muumeja olen oppinut rakastamaan piirroselokuvien kautta vasta keski-ikäisenä. Leikittelen ystävieni kanssa arvuuttelemalla, mitä muumimaailman hahmoa kukin meistä vastaa. Varmaan arvaattekin, että minussa elää Pikku Myy.

Elämäkertatietoa

vanhemmat: Katariina ja Jörgen Madsen

toimet: elokuvatuottajana vuodesta 1986 ja Visio-lehden kolumnistina vuodesta 2000.

Suunnittelija ja tuottaja luontoelokuvassa Ahma - erämaan yksinäinen. Elokuva sai pääpalkinnon Wiznan festivaaleilla Puolassa v.2000 ja erikoispalkinnon Ruotsissa Wildlife Europe Festivaaleilla v.1999.

Tuottaja dokumenttielokuvassa Haave Välimerestä, joka kertoo kirjailija Göran Schildtistä ja hänen suhteestaan Välimeren kulttuuriin. TV-kriitikot valitsivat elokuvan v.1992 vuoden 2. parhaaksi kulttuuriohjelmaksi Suomessa ja se sai erikoispalkinnon Ranskan Toulonin filmifestivaaleilla.

harrastukset: kuntoilu ja opiskelu.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Going to Kansas City - elokuva ja kuinka se tehtiin (Like 1998).

Eläimille kiitos - Anja Eerikäisen elämäkerta (Nemo 2002).

Kamera käy! : elokuvaaja Kari Sohlberg (Like 2004).

Tekstinäyte

En tänä päivänäkään tiedä mitä tapahtui ja mistä alkoi se vaihe, jolloin hän loittoni minusta.
Meille muotoutui pian omanlainen elämäntapa. Kun keskusteltiin niin puitiin asiat ydintä myöten. Kun pidettiin toisiamme hyvänä, tehtiin se niin, että paikat oli seuraavana päivänä kipeinä. Kun tehtiin arkiaskareita, annettiin ajan kulua eikä stressattu toisiamme mitättömyyksillä. Sofia oli suurpiirteinen nainen.

Olin aikaisemmin ajatellut, ettei Sofialla ollut salaisuuksia, aina siihen asti, jolloin hän alkoi myöhästellä sovituista tapaamisajoista.
Yrityksessäni työskenteli siihen aikaan kolme henkilöä. Palkkasin muutamaksi viikoksi naisen varjostamaan Sofiaa eikä mennyt kauan kunnes sain todisteet. Sofialla oli itseään kymmenen vuotta nuorempi rakastaja.
Sofia oli taas myöhässä.
Laittamani ruoka kuivui uunissa. Tupakkapöydällä lojuvat matkaesitteet näyttivät irvailevan yhteisille suunnitelmillemme.
- No, sanoin.
- Mitä no? Anteeksi, että myöhästyin. Metrossa sattui onnettomuus ja matkustajat käskettiin ulos. Jouduin ottamaan bussin.
Olin suunnitellut toimivani maltillisen ivallisesti ja kiskovani sanoja sivaltelemalla hänestä totuuden.
- Metro on tarkka kuin kello! Keksi helvetissä parempi valhe seuraavalle kerralle kun tulet huulet turpeina rakastajasi luota!
En muista mitä tapahtui. Olen kuulusteluissa käynyt tätä vaihetta läpi kymmeniä kertoja.
Ensimmäinen selvä muistikuva on se, että seison lattialla makaavan Sofian vieressä ja Sofia on yltäpäältä veressä. Minulla on kädessäni kirves, sama joka koristi takan reunaa.
Näin tupakkapöydällä matkaesitteet. Samassa päätin mitä teen.
Silvoin Sofian ruumiin ja pakkasin sen matkalaukkuun.
Putsasin olohuoneen. Jätin toimistooni viestin, että kaipasin lepoa ja että lähdimme viikon matkalle.
Soitin taksin ja ajoin lähimpään matkatoimistoon.

Piinkovaa ja sametinpehmeää (1997)