Kankaanpää, Hannu
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva: Adolfo Vera / Enostone
Elämäkertatietoa
Hannu Kankaanpää on kirjailija ja kirjallisuuden sekatyöläinen. Hänen esikoisrunoteoksensa Sukupolvi ilmestyi 1980 ja voitti J. H. Erkon palkinnon. Kankaanpää on toiminut Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden laitoksen kirjastoamanuenssina 1977–1980. Sen jälkeen hän on työskennellyt toimitussihteerinä ja kustannustoimittajana ja tehnyt erilaisia kirjoitus- ja toimitustöitä. Hän harrastaa intohimoisesti musiikin kuuntelua levyiltä ja konserteissa.
Lukukeskus
---
Vanhemmat:
isä varastomies Reino Kankaanpää ja äiti siivooja Esteri (o.s. Tourunen)
Toimet:
Helsingin yliopiston Kotimaisen kirjallisuuden laitoksen kirjastoamanuenssi 1977-80
toimitussihteerin ja kustannustoimittajan viransijaisuudet, erilaisia kirjoitus-ja toimitustöitä freelancerina
Opinnot:
filosofian kandidaatti 1979 Helsingin yliopistosta
Palkinnot:
J.H.Erkon palkinto 1980 (Sukupolvi)
Harrastaa intohimoisesti musiikin kuuntelua levyiltä ja konserteissa
Lukukeskus
---
Vanhemmat:
isä varastomies Reino Kankaanpää ja äiti siivooja Esteri (o.s. Tourunen)
Toimet:
Helsingin yliopiston Kotimaisen kirjallisuuden laitoksen kirjastoamanuenssi 1977-80
toimitussihteerin ja kustannustoimittajan viransijaisuudet, erilaisia kirjoitus-ja toimitustöitä freelancerina
Opinnot:
filosofian kandidaatti 1979 Helsingin yliopistosta
Palkinnot:
J.H.Erkon palkinto 1980 (Sukupolvi)
Harrastaa intohimoisesti musiikin kuuntelua levyiltä ja konserteissa
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Artikkeli "Marginaalin marginaalissa" teoksessa Kirjan matka tekijöiltä lukijoille (Tampere University Press 2007).
Tekstinäyte
KOSIJAT
Patjarulla kainalossa ruusupuska kourassa
hän junttaa askel askelelta
taas Lauttasaaren siltaa
kun aurinko laskee kirkontornin taakse
ja yön purje nousee, joutsenveneet
kohti märkää mannerta seilaavat
mastossaan sulkanaarmu.
Mutteri kiinnittää saarilautan
Patjarulla kainalossa ruusupuska kourassa
hän junttaa askel askelelta
taas Lauttasaaren siltaa
kun aurinko laskee kirkontornin taakse
ja yön purje nousee, joutsenveneet
kohti märkää mannerta seilaavat
mastossaan sulkanaarmu.
Mutteri kiinnittää saarilautan
yhä kettingillä kaupunkiin, tie nousee
kahden kykloopin välitse,
keltaista silmäänsä vilkuttavan.
Vanhustentalossa tango on tauonnut,
kimeä koira laskee kultaa ja hopeaa
entisen pankin portailla
ja kaikuu ylämäki, sikopaimen
on sulkenut videovuokraamon...
Vastaan viilettää kosijoiden lauma
rullaluistimilla keskustaan, nyt
moottoripyörä ampuu pakonuolen
kohti vuodetta pään soihtuun:
työhuoneen ikkuna tärisee!
2000
***
Hesari
Krunikka
roiskautti siemenensä
töölönlahden pohjukkaan
käänsi selkänsä ja nukahti
katu nousee raskaana
ja raiskattuna
rautatietunnelin alta
korttelit muistavat tyhjää
sokeritehtaan otsikoiden
hautajaisrantu
lokeroonsa palaa risainen klovni
kusiputkan nurkalla itkee
huvipuiston
rullaama ilveilijä
ja diakonissat pihtaa laitoksessaan
ennen kuin aseet toimivat
periaatteen työväenopistot
tuntee luissaan josafatin kallio
ja aleksiskiven suolingaiset
puserot kireinä elämännälkää
sätkäkoneiden metallihellyyttä
koristelyhdyt
pirstoutuu katukiviin
markkinaviemärin asumiskoneista
huokuu kuorsauksia, yksiöiden
lakanat hikoaa
kuin urakkaselkä
nainen retuuttaa vuorotyöstä
vuoroöistä lasta
nyrkiniskut
kuin ruusunmarjat mätänevät
silmien alla, tenho
skarppasi tiskiltä viimeisen kaljan
muurinaukosta
kynttilä lepattaa
varjojansa painii rujo sirkus
tukilisien ryöväribingo
veristää
säleistä pupillia, illan hitsaa
ambulanssin ohut sinipilli
jäljet nuolee katulampun
laiha lipeäkieli
nurinpäin käpertynyt
hukkuneen miehen nyrkki
jossain moukaroi portteja
sokea räkätys, nautaa
ja sikaa samassa tölkissä
hyvinvoinnin kyyniset tarrateipit
lakaisevat tavan takaa
Hesarin naarmuista
synnytysnaamaa
vaihteen kimpussa
rimpuilee
outo juoppojuna
hallin kulman sylkyrinki
suoraan kohti
viimalta rystysiä piilottelee
mustamaija pälyilee ohi
miekka ja oikeus, katkeruus
rikkoo kamarinikkunan
juoksu puhkaisee sydämen
komerot
taksi ampuu kurvista
pimeän pullon
1981
Kuolleen otsa on kylmännihkeä/
huokoinen kumipallo/
jonka lapsena kadotin./
Isä sen minulle antoi,/
vieritti pitkän elämän läpi/
tänne sairaalan kellariin./
Punnitsen sitä varovasti,/
se punnitsee minut vielä kerran/
ennen kuin lasken jo perille/
multaisen meren pohjalta/
kalliisti ostettuun kotiin./
Niin kuin isä pojan/
poika isän luo./
(Teoksesta Niin kuin isä pojan, Enostone 2006)
PITKÄÄ IKÄÄ
Turvalukko kolahtaa./
Koiran täytyy pissiä./
Käytävässä salkkuherra/
näpyttelee hissiä./
Laskeudutaan mykkinä/
syyskuun sateen alle./
Piha kääntää kylkeään/
ja tuoksuu haikealle./
Kerrostalo kurkottelee/
kadun yli rantaan,/
tuuli tarttuu asvaltilla/
koiran kaulapantaan./
Kauas pitää jolkuttaa/
mutta takaisin ehtiä…/
Koivun alta huoltomies/
jo imuroi lehtiä.
(Teoksesta Todistus, Enostone 2004)
kahden kykloopin välitse,
keltaista silmäänsä vilkuttavan.
Vanhustentalossa tango on tauonnut,
kimeä koira laskee kultaa ja hopeaa
entisen pankin portailla
ja kaikuu ylämäki, sikopaimen
on sulkenut videovuokraamon...
Vastaan viilettää kosijoiden lauma
rullaluistimilla keskustaan, nyt
moottoripyörä ampuu pakonuolen
kohti vuodetta pään soihtuun:
työhuoneen ikkuna tärisee!
2000
***
Hesari
Krunikka
roiskautti siemenensä
töölönlahden pohjukkaan
käänsi selkänsä ja nukahti
katu nousee raskaana
ja raiskattuna
rautatietunnelin alta
korttelit muistavat tyhjää
sokeritehtaan otsikoiden
hautajaisrantu
lokeroonsa palaa risainen klovni
kusiputkan nurkalla itkee
huvipuiston
rullaama ilveilijä
ja diakonissat pihtaa laitoksessaan
ennen kuin aseet toimivat
periaatteen työväenopistot
tuntee luissaan josafatin kallio
ja aleksiskiven suolingaiset
puserot kireinä elämännälkää
sätkäkoneiden metallihellyyttä
koristelyhdyt
pirstoutuu katukiviin
markkinaviemärin asumiskoneista
huokuu kuorsauksia, yksiöiden
lakanat hikoaa
kuin urakkaselkä
nainen retuuttaa vuorotyöstä
vuoroöistä lasta
nyrkiniskut
kuin ruusunmarjat mätänevät
silmien alla, tenho
skarppasi tiskiltä viimeisen kaljan
muurinaukosta
kynttilä lepattaa
varjojansa painii rujo sirkus
tukilisien ryöväribingo
veristää
säleistä pupillia, illan hitsaa
ambulanssin ohut sinipilli
jäljet nuolee katulampun
laiha lipeäkieli
nurinpäin käpertynyt
hukkuneen miehen nyrkki
jossain moukaroi portteja
sokea räkätys, nautaa
ja sikaa samassa tölkissä
hyvinvoinnin kyyniset tarrateipit
lakaisevat tavan takaa
Hesarin naarmuista
synnytysnaamaa
vaihteen kimpussa
rimpuilee
outo juoppojuna
hallin kulman sylkyrinki
suoraan kohti
viimalta rystysiä piilottelee
mustamaija pälyilee ohi
miekka ja oikeus, katkeruus
rikkoo kamarinikkunan
juoksu puhkaisee sydämen
komerot
taksi ampuu kurvista
pimeän pullon
1981
Kuolleen otsa on kylmännihkeä/
huokoinen kumipallo/
jonka lapsena kadotin./
Isä sen minulle antoi,/
vieritti pitkän elämän läpi/
tänne sairaalan kellariin./
Punnitsen sitä varovasti,/
se punnitsee minut vielä kerran/
ennen kuin lasken jo perille/
multaisen meren pohjalta/
kalliisti ostettuun kotiin./
Niin kuin isä pojan/
poika isän luo./
(Teoksesta Niin kuin isä pojan, Enostone 2006)
PITKÄÄ IKÄÄ
Turvalukko kolahtaa./
Koiran täytyy pissiä./
Käytävässä salkkuherra/
näpyttelee hissiä./
Laskeudutaan mykkinä/
syyskuun sateen alle./
Piha kääntää kylkeään/
ja tuoksuu haikealle./
Kerrostalo kurkottelee/
kadun yli rantaan,/
tuuli tarttuu asvaltilla/
koiran kaulapantaan./
Kauas pitää jolkuttaa/
mutta takaisin ehtiä…/
Koivun alta huoltomies/
jo imuroi lehtiä.
(Teoksesta Todistus, Enostone 2004)
Videot