Siekkinen, Keijo
Elämäkertatietoa
Keijo Siekkinen on yhteiskuntakriittinen prosaisti, joka on kirjoittanut myös draamaa. Hän pitää jyrkkää muutoksen ja oikeudenmukaisuuden vaatimista utopistisena, mutta kohdistaa satiirin ja ivan muutoksen vastustajiin. Virallinen totuus historiasta ja nyky-yhteiskunnasta joutuu Siekkisen kirjoissa naurunalaiseksi. Kertojana Siekkinen rinnastuu Hannu Salamaan.
Valta ja vallanpitäjät ovat Siekkisen suurennuslasin alla. Media, viihde, johtaminen, poliittinen päätöksenteko, koulutus ja byrokratia puristavat hänen tuotannossaan ihmiset nurkkaan – kohteiksi, alamaisiksi.
Taiteen ja todellisuuden suhde on Siekkisen teemoja. Sakea arki ja keskisuomalaiset ympäristöt tunkeutuvat hänellä fiktioon. Ne pääsevät sinne myös henkilöiden puheen ja heidän sanontojensa kautta, ja toinen väylä niille ovat keskisuomalaiset paikat nimineen.
Suomalainen ei Siekkisen kirjoissa vaikene, vaan juttelee ja tarinoi. Puheet salaavat ja muuntelevat asioita, – maailmaa ohjataan sanoilla ja mielikuvilla. Siekkisen proosa pohtii, kuka tai mikä on äänessä, kun ihmiset jutustelevat, ja kenen ääni kuuluu yhteiskunnassa.
Yhteiskunta- ja ihmiskuvaus on Siekkisellä parodista; esitys keskustelee veijariromaanin ja postmodernistien kanssa. Kun kirjailija kuvaa Jyväskylää ja Vaajakoskea, fantasia, huumori ja irrottelu tekevät niistä moniulotteisen sanallisen tilan.
Esikoisromaanissa Naisen mies huumori höystää työ- ja perhe-elämän kuvausta. Betoniraudoittaja Eino Helminen kysyy, toteutuuko työväenaate, ja Raskaat miehet kertoo valimon työläisistä. Reinon veljenpoika ironisoi työläiskirjallisuuden kuvioita, ja Kuusitoistamiehisessä pyramidissa Vaajakosken kehitys ottaa mittaa siitä, millaiseksi asukkaat olisivat tahtoneet seudun kehittyvän.
Äidin hauta haikailee mennyttä mutta vaatii siihen lopulta pesäeroa. Kuinka tiikerivuori valloitetaan ja Kettuluolat kuvaavat ihmissuhdesotkuja. Niiden tavoin Papin poika ja pappi sisältää hulvatonta menoa, tällä kertaa armottoman kirkkoherran ympärillä.
Romaani Jäähyväiset rakkaudelle on aineksiltaan kirjava. Rupattelu ja vapaa assosiaatio sujuttelevat asioita eteenpäin kertojan jättäytyessä taka-alalle. Kudelmassa on tragediaa, balladia ja ajatustenvaihtoa kirjailijoiden kanssa. Monet henkilöt ovat saaneet nimensä ja piirteensä Joel Lehtosen tuotannosta, eivätkä Aho, Kianto, Pasternak, Bulgakov ja Hemingway ole kaukana teoksesta. Romaanissa saavat äänen mm. työttömät ja hiljaisiksi suotta väitetyt keskisuomalaiset.
Katriina Kajannes
Valta ja vallanpitäjät ovat Siekkisen suurennuslasin alla. Media, viihde, johtaminen, poliittinen päätöksenteko, koulutus ja byrokratia puristavat hänen tuotannossaan ihmiset nurkkaan – kohteiksi, alamaisiksi.
Taiteen ja todellisuuden suhde on Siekkisen teemoja. Sakea arki ja keskisuomalaiset ympäristöt tunkeutuvat hänellä fiktioon. Ne pääsevät sinne myös henkilöiden puheen ja heidän sanontojensa kautta, ja toinen väylä niille ovat keskisuomalaiset paikat nimineen.
Suomalainen ei Siekkisen kirjoissa vaikene, vaan juttelee ja tarinoi. Puheet salaavat ja muuntelevat asioita, – maailmaa ohjataan sanoilla ja mielikuvilla. Siekkisen proosa pohtii, kuka tai mikä on äänessä, kun ihmiset jutustelevat, ja kenen ääni kuuluu yhteiskunnassa.
Yhteiskunta- ja ihmiskuvaus on Siekkisellä parodista; esitys keskustelee veijariromaanin ja postmodernistien kanssa. Kun kirjailija kuvaa Jyväskylää ja Vaajakoskea, fantasia, huumori ja irrottelu tekevät niistä moniulotteisen sanallisen tilan.
Esikoisromaanissa Naisen mies huumori höystää työ- ja perhe-elämän kuvausta. Betoniraudoittaja Eino Helminen kysyy, toteutuuko työväenaate, ja Raskaat miehet kertoo valimon työläisistä. Reinon veljenpoika ironisoi työläiskirjallisuuden kuvioita, ja Kuusitoistamiehisessä pyramidissa Vaajakosken kehitys ottaa mittaa siitä, millaiseksi asukkaat olisivat tahtoneet seudun kehittyvän.
Äidin hauta haikailee mennyttä mutta vaatii siihen lopulta pesäeroa. Kuinka tiikerivuori valloitetaan ja Kettuluolat kuvaavat ihmissuhdesotkuja. Niiden tavoin Papin poika ja pappi sisältää hulvatonta menoa, tällä kertaa armottoman kirkkoherran ympärillä.
Romaani Jäähyväiset rakkaudelle on aineksiltaan kirjava. Rupattelu ja vapaa assosiaatio sujuttelevat asioita eteenpäin kertojan jättäytyessä taka-alalle. Kudelmassa on tragediaa, balladia ja ajatustenvaihtoa kirjailijoiden kanssa. Monet henkilöt ovat saaneet nimensä ja piirteensä Joel Lehtosen tuotannosta, eivätkä Aho, Kianto, Pasternak, Bulgakov ja Hemingway ole kaukana teoksesta. Romaanissa saavat äänen mm. työttömät ja hiljaisiksi suotta väitetyt keskisuomalaiset.
Katriina Kajannes
Tekstinäyte
Köyhäksi ryhtyminen ei ole yksinkertainen asia. Köyhäksi syntyminen taas on hyvin luonnollinen asia niille jotka eivät ole köyhiä ja niille jotka ovat köyhiä. Tässä suhteessa köyhäksi syntyminen on hyvin demokraattinen juttu.
[Jäähyväiset rakkaudelle, Gummerus 2008, s. 140]
[Jäähyväiset rakkaudelle, Gummerus 2008, s. 140]
Videot