Pekkanen, Toivo
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kirjailija Toivo Pekkanen, 1940-l. Museovirasto.
Elämäkertatietoa
Ammatit
Kirjailija, runoilija, akateemikko, metallityöläinen,kustannusvirkailija.
Koulutus
Kansa- ja ammattikoulu
Kirjalliset apurahat ja palkinnot
Valtion kirjallisuuspalkinto 1929, 1932, 1934, 1935, 1937, 1939-1940, 1950, 1952, 1953. SKS:n palkinto 1930, 1933, 1954. Bergbomin palkinto 1937. Linnankoski-palkinto 1943. Aleksis Kiven palkinto 1945
Kirjailija, runoilija, akateemikko, metallityöläinen,kustannusvirkailija.
Koulutus
Kansa- ja ammattikoulu
Kirjalliset apurahat ja palkinnot
Valtion kirjallisuuspalkinto 1929, 1932, 1934, 1935, 1937, 1939-1940, 1950, 1952, 1953. SKS:n palkinto 1930, 1933, 1954. Bergbomin palkinto 1937. Linnankoski-palkinto 1943. Aleksis Kiven palkinto 1945
Toivo Richard Pekkanen syntyi vuonna 1902 Kotkassa Kivityömiehen poikana. Käytyään kansakoulun ja kaksivuotisen ammattikoulun hänen oli köyhyyden ahdistaessa perhettä jo alle 13-vuotiaasta tehtävä raskasta ansiotyötä, jonka vastapainoksi uupunut poika varhain löysi kirjojen salaperäisen maailman. Pekkasen ensimmäiset omat kertomukset julkaistiin Juttutupa-nimisessä viikkolehdessä; vuonna 1932 hän saattoi ryhtyä vapaaksi kirjailijaksi, ja vuonna 1955 hänet nimitettiin Suomen Akatemian jäseneksi. Loistava ja ainutlaatuinen ura katkesi kuitenkin jo vuonna 1957, jolloin Pekkanen vakavan sairauden murtamana kuoli.
Pekkasen kirjailijakuva on moni-ilmeinen. Varhaisimmat novellikokoelmat ovat pääasiassa kuvauksia ruumiillisen työn maailmasta, kirjailijan 20-luvun omimmasta miljööstä. Tämän vaiheen taiteellista huippua ja samalla sen päättymistä merkitsi Tehtaan varjossa romaani (1932), Pekkasen varsinainen läpimurtoteos. Sitä seurasi joukko yhteiskunnallisia kysymyksiä objektiivisesti tarkastelevia teoksia, joista tärkeimmät ovat romaanit Isänmaan ranta (1937) ja Ne menneet vuodet (1940). Pekkanen oli niissä ennen kaikkea vakavaotsainen ajattelija, joka patrioottisin tunnuksin pyrki lähentämään toisiinsa eri yhteiskuntaluokkia. Kotka-trilogia - Aamuhämärä ja Toverukset (1948) sekä Voittajat ja voitetut (1952) - täydensi ja vakiinnutti Pekkasen aseman kirjallisuutemme kenties tasapuolisimpana yhteiskunnallisena kuvaajana. Vankasti sosiaalissävytteisen kerronnan rinnalla kehittyi ja tuli yhä merkitsevämmäksi mystinen linja, jossa Pekkanen esiintyi ihmisminuuden ongelmiin pureutuvanan, kafkamaisen moniselitteistä symbolikieltä käyttävänä tutkijana. Tämän vaiheen tärkeimmät teokset ovat romaani Musta hurmio (1939), alun perin näytelmäksi kirjoitettu Täyttyneiden toiveiden maa (1951) ja novellikokoelma Mies ja Punapartaiset Herrat (1950), joita voidaan pitää modernin proosamme edelläkävijöinä. Viimeisissä teoksissaan, Lapsuuteni kirjassa (1953) ja Lähtö matkalle runokokoelmassa (1955), Pekkanen syventyi oman minuutensa ongelmaan.
(Tehtaan varjossa v. 1963 painoksen takakansiteksti)
Pekkasen kirjailijakuva on moni-ilmeinen. Varhaisimmat novellikokoelmat ovat pääasiassa kuvauksia ruumiillisen työn maailmasta, kirjailijan 20-luvun omimmasta miljööstä. Tämän vaiheen taiteellista huippua ja samalla sen päättymistä merkitsi Tehtaan varjossa romaani (1932), Pekkasen varsinainen läpimurtoteos. Sitä seurasi joukko yhteiskunnallisia kysymyksiä objektiivisesti tarkastelevia teoksia, joista tärkeimmät ovat romaanit Isänmaan ranta (1937) ja Ne menneet vuodet (1940). Pekkanen oli niissä ennen kaikkea vakavaotsainen ajattelija, joka patrioottisin tunnuksin pyrki lähentämään toisiinsa eri yhteiskuntaluokkia. Kotka-trilogia - Aamuhämärä ja Toverukset (1948) sekä Voittajat ja voitetut (1952) - täydensi ja vakiinnutti Pekkasen aseman kirjallisuutemme kenties tasapuolisimpana yhteiskunnallisena kuvaajana. Vankasti sosiaalissävytteisen kerronnan rinnalla kehittyi ja tuli yhä merkitsevämmäksi mystinen linja, jossa Pekkanen esiintyi ihmisminuuden ongelmiin pureutuvanan, kafkamaisen moniselitteistä symbolikieltä käyttävänä tutkijana. Tämän vaiheen tärkeimmät teokset ovat romaani Musta hurmio (1939), alun perin näytelmäksi kirjoitettu Täyttyneiden toiveiden maa (1951) ja novellikokoelma Mies ja Punapartaiset Herrat (1950), joita voidaan pitää modernin proosamme edelläkävijöinä. Viimeisissä teoksissaan, Lapsuuteni kirjassa (1953) ja Lähtö matkalle runokokoelmassa (1955), Pekkanen syventyi oman minuutensa ongelmaan.
(Tehtaan varjossa v. 1963 painoksen takakansiteksti)
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Pekkanen aloitti kirjailijanuransa Tulenkantajien hengessä modernistisena novellistina 1920-luvulla. Siirtyi kuvaamaan kaupunkilaistyöväestöä ns. Kotkalaisromaaneissaan (esimerkiksi Tehtaan varjossa, 1932). Hän loi Kotkan kautta pienoisleikkauksen Suomen teollisesta kehityksestä. Toinen puoli tuotantoa onleimallisemmin symbolistista kirjallisuutta (esimerkiksi nerouden ongelmaa käsittelevä Demooni, 1939-1940). Pekkasen päähenkilö oli usein nuori individualisti, joka pyrkii parantamaan elinolosuhteitaan. Toivo Pekkaselta on julkaistu myös kootut teokset kahdessa niteessä 1950-luvun lopulla WSOY:n kustantamana. Kotka-eepos on laaja eppinen näytelmä, joka kuvaa Kotkan seutua ja sen ihmisiä työttömyyden, nälänhädän ja sairauksien kourissa. Pekkasen tyyli on rauhallista, asiallista ja tarkkaa. Heikkoutena voisi mainita köyhähkön sanaston ja virallissävyisen lauseenmuodostustavan. Realistinen ote hallitsee kerrontaa, mutta aika ajoin Pekkanen osaa päästää myös mielikuvituksensa valloilleen.
Videot