Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Vallan maku
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.
kuvaus
Tšekkiläisen Mňačkon ’Vallan maku’ on saanut Euroopan kirjallisissa ja poliittisissa piireissä aikaan kohun, joka tuntuu vain yltyvän. Kirja on terävä analyysi totalitäärisestä vallankäytöstä ja vallan vaikutuksista. Tapahtumapaikkana on pieni kansandemokratia, mutta yhtä hyvin kelpaisi mikä tahansa keskitetysti hallittu maa.
Kirjan alussa päähenkilö, suuri valtiomies, lepää vainajana arkussaan, ja kansa vaeltaa ohi osoittamassa kunnioitustaan maan päämiehelle. Vainajan vierellä seisoo kuolemassa, niin kuin aikaisemmin elämässä, valokuvaaja Frank, kirjan kertoja. Kirja koostuu takautumista, jotka tutustavat lukijan vainajan menneisyyteen; nuoreen intomieliseen kapinalliseen, partisaanijohtajaan ja vihdoin valtion päämieheen. Näemme kuinka tie valtaan rämettää ihmisen, ei ainoastaan poliittisella tasolla, vaan myös yksityiselämässä. Ystävät, aviovaimot, rakastajattaret ja satunnaistuttavat lisäävät kukin piirteensä vainajan muotokuvaan, kunnes se on valmis. Valtiomiehestä on tullut diktaattori, häikäilemätön tyranni. Ja lopuksi hän on enää järjestelmän narri, pelkkä kulissihahmo, joka olisi juuri kukistunut, ellei olisi kuollut.
Mutta Mňačko ei piirrä eteemme vain sortajaa, hän näyttää myös sorretut. Ja hämmästellen näemme, että juuri ne, joita vainaja karkeimmin luokkasi, rakastavat häntä ja antavat hänelle kaiken anteeksi. Siinä on vallan paradoksi, jota kirjailija ei suostu ymmärtämään. Ne joita vainaja suosi, sylkevät hänen ruumistaan; ne joita hän sorti, muistavat häntä syytöksittä.
Katkeruudessaan ja ivassaan Mňačko muistuttaa etäisesti Swiftiä. Ehkäpä hänen ilmaisunsa ei ole yhtä tehokasta, mutta elämänasenteessa on yhtäläisyyttä. Ei ole ihme, että hän on kirjansa vuoksi joutunut vaikeuksiin. Niin olisi saattanut käydä länsimaillakin.
(takakansiteksti)
Mutta Mňačko ei piirrä eteemme vain sortajaa, hän näyttää myös sorretut. Ja hämmästellen näemme, että juuri ne, joita vainaja karkeimmin luokkasi, rakastavat häntä ja antavat hänelle kaiken anteeksi. Siinä on vallan paradoksi, jota kirjailija ei suostu ymmärtämään. Ne joita vainaja suosi, sylkevät hänen ruumistaan; ne joita hän sorti, muistavat häntä syytöksittä.
Katkeruudessaan ja ivassaan Mňačko muistuttaa etäisesti Swiftiä. Ehkäpä hänen ilmaisunsa ei ole yhtä tehokasta, mutta elämänasenteessa on yhtäläisyyttä. Ei ole ihme, että hän on kirjansa vuoksi joutunut vaikeuksiin. Niin olisi saattanut käydä länsimaillakin.
(takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Alkukieli
Tekstinäyte
Jo aikoja sitten Frank oli luopunut pitämästä solmiota aina ja kaikkialla. Se häiritsi häntä, ja kun hänen oli kaikesta huolimatta sitaistava solmio kaulaansa, kun mikään muu ei enää auttanut, hän tunsi olonsa vaivautuneeksi, aivan kuin olisi joutunut vangiksi, kahleisiin, loukkuun. Tosin solmio oli ehdottoman välttämätön hänen ammatissaan, jota hän jo ajat sitten oli alkanut vihata.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ilmestymisaika
Sivumäärä
252
Kustantaja
Kieli
Kääntäjä
Lisätietoja
Suomennettu saksankielisestä täydellisestä laitoksesta.