Portti on ahdas

Muori tajusi unensa horrokseen, että ukko nousi vuoteelta, ja kohottaessaan päätään pielukselta hän näki kumaran vartalon piirtyvän mustana ikkunaa vasten. Tuvassa oli vielä aivan hämärää, mutta kajastuksen aavistus ulkosalla sai hänet tuntemaan, että aamu oli koittamassa. Jokin sävy tuossa kajastuksessa kertoi myös, että oltiin menossa kevättä kohti. Syksyinen aamuhämärä oli toisenlaista ja tuulen suhina raskaampaa sen hipoessa hirsiseinän päätyä.
Vaipuessaan takaisin uneen muori kuuli, että ukon suihku osui peltisangon pohjaan. Viimeksi muori ajatteli, että mitä enemmän ukolle karttui ikää ja mitä raihnaisemmaksi tuli, sitä pitempään hän aikaili sangon luona. Lorina loppui, alkoi uudelleen, ukko haukotteli, astui pari askelta, lattian palkki narahti ja ukko palasi vuoteelle paneutuen jälleen pitkälleen. Oikaisi tilkkutäkin alle jalkansa, jotka olivat iän kovettamat ja lattiavedosta kylmät.