Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Siipipyörillä
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Kirjan pääosassa on karismaattinen kuusikymppinen oikeustieteilijä Erno Vaahtera. Vaikka Erno on lähes koko ikänsä ollut sidottuna pyörätuoliin lapsena sairastetun polion takia, on hänen perässään aina saanut juosta. Ensin häntä suojelivat ja hyyssäsivät äiti ja täti, sitten vaimo, naisystävät ja lopuksi omat tyttäret. Mies on ollut hurmaava ja älykäs oman tiensä kulkija mutta tie on tullut päätökseensä Espanjan aurinkorannikolla, jonne Erno on tullut tekemään viimeistä valloitusmatkaansa. Ernon aikuiset tyttäret ovat saaneet Suomeen viestin isän sairastumisesta ja kriittisestä tilasta. He lentävät etelään huomatakseen, että vaikka isä näennäisesti vielä elääkin koneiden turvin andalusialaisen sairaalan teho-osastolla, hän on jo jättänyt heidät lopullisesti. Erno on jättänyt jälkeensä myös salaisuuksien vyyhdin, ympärillä oudosti vouhottavan naisystävän Lailan ja paljon käsittelemättömiä tunteita, joiden läpikäyminen tyttärille Maaretille ja Marjukalle ei ihan helppoa olekaan. Syksyinen matka Aurinkorannikolle on naisille myös matka isän persoonaan, alkoholisoituneeseen elämäntapaan, itsekeskeiseen joskin hurmaavaan luonteeseen, muistoihin ja perheen historiaan. Lailallakaan ei suuren rakkauden vakuutteluista huolimatta ole puhtaat jauhot pussissa. Kun isä kuolee, tyttäret ovat ehtineet tehdä rauhan niin itsensä, kuolleiden kuin elävienkin kanssa. Mutta Costa del Sol ei enää ikinä merkitse pelkästään leppoisaa oleilua ja punaviiniä aurinkoterassilla. Nenässä säilyy pitkään espanjalaisen sairaalan desinfiointiaineen lemu.
(Satu Vähämaa/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Tapahtumapaikat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Alkukieli
Tekstinäyte
Nuorukaisen saatua kaksipaikkaisen, lääkekapselia muistuttavan pikkuauton alleen hän oli saanut kuin siivet selkäänsä. Auto oli totisesti tehokas rohto, silkkaa hevosvoimaa.
Heti seuraavalla viikolla Erno jätti Punavuoren yksiön keittiön pöydälle koruttoman tulenjoskus-tervehdyksen. Viikon kuluttua Rovaniemeltä tupsahti porokortti, jossa nuori mies ja tuleva isäni ilmoitti aikovansa vielä hiukan kauemmas, mahdollisesti Jäämerelle asti, olihan se nähtävä, kun niin kauas oli kunnialla päästy. - Mitähän se bentsiini mahtaa maksaa? Arttu-isä laskeskeli Punavuorenkatu kahdessakympissä, kun Tyyne ja Elsa vollottivat pojan katoamista. Invalidi ja lentää kuin päätön kana, jos he tämän olisivat tienneet! Pitäisikö pojalta piilottaa myös kainalosauvat?
Kivisen sisarukset eivät elämänsä aikana käyneet Savoa kauempana, eivätkä kaivanneet kerrassaan minnekään. Heidän oli ollut hyvä olla Rööperissä, talossa, jonka pienten asuntojen ikkunoista näkyi viereisen talon korkea tumma tiiliseinä, kuin maailman reuna. -Jumalantähden miksi haluaisin lähteä kaahottamaan jonnekin, kun kaikki on tässä lähellä, kauppa ja sauna, Elsa ihmetteli Ernolle tämän tarjottua professuurinsa kunniaksi tädilleen Rooman-matkaa. -Jos ostaisit hyvän imurin! Elsa sitten ilahtuneena keksi.
Mistä ihmeestä isä peri levottomuutensa ja erehtymättömän suuntavaiston, joka ohjasi aina vain kauemmas kotinurkilta ja lopulta Espanjaan, likelle Afrikan rannikkoa
Astuimme Maaretin kanssa Elsan ja Tyynen saappaisiin.
Siskoina siskojen paikalle, vaikeroimaan ja suremaan, päivittelemään missä meidän Erno on, minne on miekkonen pyyhältänyt. Soitammeko ensiapuun vai ensin hotelleihin? Ajatellessani sitä suututti ja nauratti.
Heti seuraavalla viikolla Erno jätti Punavuoren yksiön keittiön pöydälle koruttoman tulenjoskus-tervehdyksen. Viikon kuluttua Rovaniemeltä tupsahti porokortti, jossa nuori mies ja tuleva isäni ilmoitti aikovansa vielä hiukan kauemmas, mahdollisesti Jäämerelle asti, olihan se nähtävä, kun niin kauas oli kunnialla päästy. - Mitähän se bentsiini mahtaa maksaa? Arttu-isä laskeskeli Punavuorenkatu kahdessakympissä, kun Tyyne ja Elsa vollottivat pojan katoamista. Invalidi ja lentää kuin päätön kana, jos he tämän olisivat tienneet! Pitäisikö pojalta piilottaa myös kainalosauvat?
Kivisen sisarukset eivät elämänsä aikana käyneet Savoa kauempana, eivätkä kaivanneet kerrassaan minnekään. Heidän oli ollut hyvä olla Rööperissä, talossa, jonka pienten asuntojen ikkunoista näkyi viereisen talon korkea tumma tiiliseinä, kuin maailman reuna. -Jumalantähden miksi haluaisin lähteä kaahottamaan jonnekin, kun kaikki on tässä lähellä, kauppa ja sauna, Elsa ihmetteli Ernolle tämän tarjottua professuurinsa kunniaksi tädilleen Rooman-matkaa. -Jos ostaisit hyvän imurin! Elsa sitten ilahtuneena keksi.
Mistä ihmeestä isä peri levottomuutensa ja erehtymättömän suuntavaiston, joka ohjasi aina vain kauemmas kotinurkilta ja lopulta Espanjaan, likelle Afrikan rannikkoa
Astuimme Maaretin kanssa Elsan ja Tyynen saappaisiin.
Siskoina siskojen paikalle, vaikeroimaan ja suremaan, päivittelemään missä meidän Erno on, minne on miekkonen pyyhältänyt. Soitammeko ensiapuun vai ensin hotelleihin? Ajatellessani sitä suututti ja nauratti.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
romaani
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
304