Maan päällä - taivaan alla
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Pentti Holappa kirjoitti helmikuussa 1990 tilausrunon "Metallimies viheltelee". Tämä arkinen, elämänläheinen runo antoi sysäyksen kokoelmalle, joka koostuu elämisen perustasoon pureutuvista runoista. Holappa kirjoittaa kertovia runoja duunareista, Helsingin nuorista, rakkauden ja työn mahdollisuuksista tässä ajassa. Maan päällä - taivaan alla on osallistuva, suora ja peittelemätön runokirja, se tarkoittaa olla avoin kaikille.
Tämä on Pentti Holapan 12. runokokoelma. Edellinen, Keltainen viiri, ilmestyi vuonna 1988.
(Takakansiteksti)
Tämä on Pentti Holapan 12. runokokoelma. Edellinen, Keltainen viiri, ilmestyi vuonna 1988.
(Takakansiteksti)
Henkilöt, toimijat
Alkukieli
Tekstinäyte
Metallimiehen vaimo
Seksistä ei kannata edes puhua. Mies
tulee sänkyyn pesemättömin jaloin.
Henki haisee tupakalta ja usein viinalta.
Olisipa oma makuuhuone. Ei ole,
ei ole varaa. On kaksi lasta, ihania tyttöjä.
Joskus käy sääliksi. Joskus itkettää,
kun muistaa entisiä aikoja. Se oli
komea mies kymmenen vuotta sitten,
kymmenen vuoden kuluttua pelkkä raunio
ja sen kanssa on elettävä. Itkettää.
Se leuhkii olevansa metallimies,
se sorvaa muka avaruusaluksia, joita
sen tehtaalla ei edes valmisteta, eikä se
pääsisi niin vaativiin hommiin.
Ammatissaankin se alkaa olla raakki.
- -
Rakastinhan minä miestäni. Rakastan yhä,
jos aivan rehellisiä ollaan. Mitä sitten on
rakkaus? Ehkä se onkin sääliä ja surua.
Naisella on sentään tunteet. Miehen hellyys
liukenee viinaan. Mies on niin heikko.
Seksistä ei kannata edes puhua. Mies
tulee sänkyyn pesemättömin jaloin.
Henki haisee tupakalta ja usein viinalta.
Olisipa oma makuuhuone. Ei ole,
ei ole varaa. On kaksi lasta, ihania tyttöjä.
Joskus käy sääliksi. Joskus itkettää,
kun muistaa entisiä aikoja. Se oli
komea mies kymmenen vuotta sitten,
kymmenen vuoden kuluttua pelkkä raunio
ja sen kanssa on elettävä. Itkettää.
Se leuhkii olevansa metallimies,
se sorvaa muka avaruusaluksia, joita
sen tehtaalla ei edes valmisteta, eikä se
pääsisi niin vaativiin hommiin.
Ammatissaankin se alkaa olla raakki.
- -
Rakastinhan minä miestäni. Rakastan yhä,
jos aivan rehellisiä ollaan. Mitä sitten on
rakkaus? Ehkä se onkin sääliä ja surua.
Naisella on sentään tunteet. Miehen hellyys
liukenee viinaan. Mies on niin heikko.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Alanimeke
kertovia runoja
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
102