Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Nokian nuoriso-ohjaaja
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Nokian tunneryhmän pomo herää keskellä yötä Berliinin asunnossaan. Olohuoneen lattialla kierii irti leikattu naisen pää.
Hieman eksynyt ja hajamielinen naispuolinen kummitus kulkee pitkin Berliiniä. Mitä tapahtuu, kun henkimaailman nainen yrittää muuttua lihaksi päästäkseen rakkaansa luo?
Hieman eksynyt ja hajamielinen naispuolinen kummitus kulkee pitkin Berliiniä. Mitä tapahtuu, kun henkimaailman nainen yrittää muuttua lihaksi päästäkseen rakkaansa luo?
Nuorta ahvenanmaalaista tyttöä ollaan mestaamassa Ruotsin siirtomaassa Delawaressa. Voidaanko tyttö raiskata ja sen jälkeen tuomita synnistä? On vuosi 1654...
Juha Ruusuvuoren uudessa romaanissa kamppailee ajan kuplivassa pyörteessä nuori, menestyvä yksinhuoltajaisä, jonka nelivuotias tytär tulee hyvin toimeen aaveiden kanssa. Se on tarina meidän ajastamme ja ihmiselle luoduista uusista tarpeista. Se on myös mystinen tarina siitä, mihin rakkaus saattaa johtaa.
(takakansiteksti)
Juha Ruusuvuoren uudessa romaanissa kamppailee ajan kuplivassa pyörteessä nuori, menestyvä yksinhuoltajaisä, jonka nelivuotias tytär tulee hyvin toimeen aaveiden kanssa. Se on tarina meidän ajastamme ja ihmiselle luoduista uusista tarpeista. Se on myös mystinen tarina siitä, mihin rakkaus saattaa johtaa.
(takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Tarkka aika
Alkukieli
Palkinto
Tekstinäyte
Jürgen katsoi minua, hänen mielestään ei ollut vitsailun aika. Kollega nojautui eteenpäin pöydän päällä, tarttui käsivarteeni. Toinen kaunottarista nousi, keinahteli laiskasti hakemaan lisää Algen-Colaa baaritiskiltä. Seurasin häntä katseellani, huomasin että hän huomasi, se oli tarkoitukseni. Sylkipisarat lentelivät Jürgenin pukinparralle hänen sanoessaan:
- Marco. Joku yrittää ottaa sinuun yhteyttä toisesta ulottuvuudesta. Usko minua. Älä menetä tilaisuuttasi. Me todistamme tämän asian. Me voimme todistaa tämän asian, jos vain olemme kärsivällisiä ja pidämme pään kylmänä.
Tumma nainen palasi, kaatoi mustaa juomaa lasiin, vilkaisi minua ja hymyili kaverilleen. Aloin innostua. Mikään ei kiinnostanut minua vähempää kuin Jürgenin kiihkoisa sönkötys. Ajattelin kumppanini mielenterveyttä, työ firmassa oli tosiaan raskasta, lataamo ja terapiahan olivat meillä yleiskielen sanoja.
- Ymmärrätkö, Marco? Sinun pitää ryhtyä yhteistyöhön. Sinun pitää kutsua häntä. Sitä naista.
- Siis alkaa kutsua jotakin satavuotiasta kukkahattutätiä? (Mitä hän nyt tuollaista puhuu, hän on niin joviaali aina.)
- Ei hänellä ollut kukkia hatussaan, vaan hattuneula. Se viittaa, etkö voisi jo suostua ymmärtämään, se viittaa vanhaan aikaan, jonnekin 1900-luvun alkupuolelle.
- Tämä musiikkikin on vanhaa. Minä pidän tästä, sanoin ja aloin heilutella itseäni reggaen tahdissa. Karibialaiset olivat nyt uppoutuneita keskinäiseen keskusteluun.
- Me todistamme uuden kommunikaation mahdollisuuden. Se mullistaa kaiken. Ehkä Rosa on ollut tässä välittäjänä.
- Pidä Rosa erossa touhuistasi, äyskähdin niin että Jürgen säpsähti. - Rosalla on oikeus olla lapsi (totta!). Oikeus olla tietämättä aikuisten jutuista.
- Totta kai, Marco. Me hankimme todisteet ja tuomme asian julki.
- Miten muka?
- Julkisuus, Marco, julkisuus. Media on kaikki kaikessa.
- Minä odotin vapaailtaa.
- Älä nyt pahastu. En osaa olla ajattelematta.
- Harmi.
Minua alkoi ottaa päähän entistä enemmän. Äkkiä tunsin itseni epätavallisen kylmäksi, pään vapaaksi oluthuuruista. Menin naisten pöydän ohitse tiskille, en vilkaissutkaan heitä, ostin kaksi mallasviskiä tuplana, kannoin ne pöytäämme. Jürgen oli kaivanut esille paksun siannahkasalkkunsa, en ollut edes huomannut että hän raahasi sitä mukanaan, avasi sen ja otti esille tavallisen infrapuna-mobiilikameran. Hörppäsin viskiä.
- Marco. Joku yrittää ottaa sinuun yhteyttä toisesta ulottuvuudesta. Usko minua. Älä menetä tilaisuuttasi. Me todistamme tämän asian. Me voimme todistaa tämän asian, jos vain olemme kärsivällisiä ja pidämme pään kylmänä.
Tumma nainen palasi, kaatoi mustaa juomaa lasiin, vilkaisi minua ja hymyili kaverilleen. Aloin innostua. Mikään ei kiinnostanut minua vähempää kuin Jürgenin kiihkoisa sönkötys. Ajattelin kumppanini mielenterveyttä, työ firmassa oli tosiaan raskasta, lataamo ja terapiahan olivat meillä yleiskielen sanoja.
- Ymmärrätkö, Marco? Sinun pitää ryhtyä yhteistyöhön. Sinun pitää kutsua häntä. Sitä naista.
- Siis alkaa kutsua jotakin satavuotiasta kukkahattutätiä? (Mitä hän nyt tuollaista puhuu, hän on niin joviaali aina.)
- Ei hänellä ollut kukkia hatussaan, vaan hattuneula. Se viittaa, etkö voisi jo suostua ymmärtämään, se viittaa vanhaan aikaan, jonnekin 1900-luvun alkupuolelle.
- Tämä musiikkikin on vanhaa. Minä pidän tästä, sanoin ja aloin heilutella itseäni reggaen tahdissa. Karibialaiset olivat nyt uppoutuneita keskinäiseen keskusteluun.
- Me todistamme uuden kommunikaation mahdollisuuden. Se mullistaa kaiken. Ehkä Rosa on ollut tässä välittäjänä.
- Pidä Rosa erossa touhuistasi, äyskähdin niin että Jürgen säpsähti. - Rosalla on oikeus olla lapsi (totta!). Oikeus olla tietämättä aikuisten jutuista.
- Totta kai, Marco. Me hankimme todisteet ja tuomme asian julki.
- Miten muka?
- Julkisuus, Marco, julkisuus. Media on kaikki kaikessa.
- Minä odotin vapaailtaa.
- Älä nyt pahastu. En osaa olla ajattelematta.
- Harmi.
Minua alkoi ottaa päähän entistä enemmän. Äkkiä tunsin itseni epätavallisen kylmäksi, pään vapaaksi oluthuuruista. Menin naisten pöydän ohitse tiskille, en vilkaissutkaan heitä, ostin kaksi mallasviskiä tuplana, kannoin ne pöytäämme. Jürgen oli kaivanut esille paksun siannahkasalkkunsa, en ollut edes huomannut että hän raahasi sitä mukanaan, avasi sen ja otti esille tavallisen infrapuna-mobiilikameran. Hörppäsin viskiä.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
260